Palberta: Palberta 5000

Wharf Cat Records

Kuka nimeää albumin oman bändinsä mukaan ja lisää perään vain numeron 5000 – ihan oikeasti? Moiseen tempaukseen pystyy tietysti ainakin New Yorkin oma indie rock -trio Palberta, jonka viides pitkäsoitto siirtää kolmikon soundia jälleen lähemmäs ns. valtavirran indie rockia. Eli vaikka tuotteen nimi muistuttaa kodinkonetta, on tämä rockkone yllättävänkin monipuolinen tapaus.

Entä onko Palberta sitten myynyt itsensä helpommin pureksittavalla soundilla? Ei nyt sentään, sillä Lily Konigsberg, Anina Ivry-Block ja Nina Ryser soundaavat mielestäni edelleen totaalisesti itseltään ja riittävästi marginaalilta. Palberta 5000 on reippaasti etenevien ja heleästi soivien raitojen paraati, jossa puolet numeroista ei kestä edes kahta minuuttia. Toki päälle neljän minuutin kellottava Fragile Place saa pyöreilevällä melodiallaan pohtimaan popin loputtomia mahdollisuuksia, mutta soitinten kiistaton kuningatar on edelleen sähkökitara.

Myyntipuheissa albumia kuvataan hypermelodiseksi, mikä on itse asiassa sangen osuvasti todettu. Moniääninen laulu, harmoniat ja ovelasti toteutetut laulusovitukset ovatkin se tarvittava mansikka kakun päällä, joka pelastaa useammankin raidan. En voi kuitenkaan olla pohtimatta, kuinka paljon virtaviivaisempi pitkäsoitosta olisi saatu, mikäli kuudestatoista rallista osa olisi jätetty pois. Lisäksi läheskään kaikkia ideoita ei ole kehitetty niiden ansaitsemalla pitkäjänteisyydellä, vaan seuraavaan taistoon loikataan toistuvasti tarpeettoman hanakasti.