The Black League: Man’s Ruin Revisited

Ranch

Koin aikamoisen yllätyksen kun tyrkkäsin mustan liigan uusimman levyn ensi kertaa soittimeen, sillä kaiuttimista rävähti eetteeriin kevyesti erilaista möykkää kuin olin odottanut. Aikaisemmin rahdun metallisempaa musiikkia tarjonnut retkue kun on suorittanut suunnankorjauksen kohti perinteisempää heavyrockia. Muutokset osoittautuvat ensi yllätyksen jälkeen oikeastaan melko pieniksi, mutta niiden vaikutus yleiseen ilmeeseen on järisyttävä – juuri tämänkaltaista ’herätystä’ yhtye on mielestäni kaivannutkin.

Bändin kolmas täysipitkä tarjoaa yllätyksen lisäksi myös nipun kelpo ralleja iloisella Motörhead meets Peer Günt meets länsinaapurimme parhaat räyhärock-retkueet meiningillä. Tämä on musiikkia jota kuunnellessa tuntee viskin tuoksun ja bensiinin katkun sieraimissaan – eli levy on täynnänsä kerrassaan loistavaa räimettä. Aina kaiken aloittavasta Old World Monkey rallista tarinan päättävään Better Angels (Of Our Nature) fiilistelyyn asti pakka pysyy kasassa, eikä harhalaukauksia löydy tästä sopivan likaisesta tusinasta. Eräs parhaista vetäisyitä on singleksikin nostettu Cold Women & Warm Beer jyräys, jonka sanoitus on juuri niin mehukas kuin mitä kappaleen nimi antaa ymmärtääkin. Myös heti em perään soiva Hurriganes laina Hot Wheels potkii reippaasti tarjoten hieman erimerkkistä öljyä laineille, eikä loppupuolella kuultava kaahaus The Healer juuri montaa senttiä häviä.

Eipä ole Black League tainnut vielä koskaan olla näin loistavassa vedossa, ja aikaisempia levyjä paikoitellen vaivannut lievä kliinisyys on nyt vain muisto. Soundit ovat juuri sopivan ’likaisia’, eikä Taneli Jarvan karhean käheä laulu voisi sopia mihinkään paremmin. Kitaroista vastaava kaksikko Alexi Ranta – Maike Valanne osoittaa myös monipuolisuutensa, vaikka soundeja onkin karsittu kovalla kädellä, ja kaikki on välillä maksimaalisen rosoista. Suosittelen kuuntelemaan levyä kuten takakannessa neuvotaan, eli: ”Play loud or don’t fucking play at all!”