Sixgun Renegades: Push

V.R. Label Finland

Pääkaupunkiseudulta käsin stadioneille soveltuvaa hard rockia takova Sixgun Renegades ehti itse asiassa julkaista toisen pitkäsoittonsa jo viime vuoden lopulla, mutta Push päätyi vasta hieman jälkijunassa Desibeli.netin arviotutkaruudulle. Toisella kierroksella tarkoitus on ollut kuuleman mukaan pistää joka saralla debyyttikiekko Sixgun Renegadesia paremmaksi, mikä ei ole ihan vähän luvattu.

Angloamerikkalainen kitararock ryskyy ja paukkuu kieltämättä komeasti, kun vinyyliystävällinen kahdeksan siivun annos lohkaisee itselleen reilun puolin tunnin edestä aikaa. Toivottavasti kiekko tullaan vielä oikeastikin julkaisemaan vinyylinä, sillä sehän on klassisen rockin klassisin ilmenemismuoto. Päälinjoillaan kitaran johtama albumi kulkee kuten pitääkin, kun alun rytinästä siirrytään There Where I Go -puolislovarin pariin, jossa kuvitteellinen A-puoli sulkeutuisi. Avausraidaksi sijoitettu sinkkuveto Push käy edelleen kaikilla sylintereillä, mutta lieköhän studioon syöksytty sittenkin liian aikaisin?

Esikoisalbumi kuulosti omalla tavallaan silottelemattomalta ja vaaralliselta, mutta nyt Sixgun Renegades vaikuttaa todella ammattimaiselta, tyytyväiseltä ja – ei niin vaaralliselta enää. One Night Love vinkkaa silmää Los Angelesin törkykuninkaille ja Get a Grip pyrkii nousemaan Paul Stanleyn kynästä syntyneeksi valioralliksi, mutta kaikki on jotenkin tarpeettoman siistiä, sujuvaa ja nättiä.

Vika saattaa vallan hyvin olla allekirjoittaneen vastaanottimissa, mutta suosin silti esikoista kakkosalbumin sijaan. Perinteinen rock on kiistatta väkevää, se vain ei yksin riitä, etenkin kun materiaalin laatu ei yllä riittävän lähelle esikuvien tasoa.