Rešham: All I Mist

Omakustanne

Massa on energiaa ja energia on voimaa. Moisia kaavoja tulee pohdittua, kun kuuntelee Rešhamin lähes 50 minuutin mittaista pitkäsoittoa. Saatesanoissa ryhmä julistaa vaatimattomasti olevansa ”post-progressiivisen psyke-grungen profeetta-trio” - vaan ovatko herrat profeettoja omalla maallaan?

All I Mist on kaikessa massiivisuudessaan ja raskaudessaan melkoinen pala purtavaksi, puhumattakaan pienemmiksi partikkeleiksi jauhamisesta, sillä levy muodostuu erittäin tiiviistä biisinipusta. Seitsemästä raidasta viisi ylittää seitsemän minuutin rajapyykin, toisena kuultavan Rewrite yltäessä jopa kymmenen minuutin tuolle puolen. Yleisilme on raskas, jopa lohduton, ääniaaltojen ja särön hallitessa valtakuntiaan. Kiekon puolivälissä seisova postrock-jätti Tell the Visioned on myös haastava monoliitti purettavaksi, raa’an huudon ja melodisen lausunnan vuorotellessa periaatteessa hitaasti taivaltavan biisin vellonnassa.

Toisaalta jauhot lyödään pöytään (ja mahdollisesti suuhun) jo siinä vaiheessa, kun rahdun grungemmin puristeleva avausraita Prairie Girl esittää angstisen, metallinmakuisen ja syvissä vesissä uivan näkemyksensä preerian tytön ihanuudesta. Miltei yhdeksän minuutin jälkeen loppulevy joko maistuu herkulliselle, tai sitten kannattaa riisua vain flanellit pois päältä – välimuotoja tuskin paljon löytynee.

Yhtäältä trion pitkät leijunnat jossain grungen, post-rockin ja progen välillä voi kokea virvoittavina, kohottavina ja rajoja rikkovina, mutta näin mittava annos pistää kuulijan reseptorit jo koville. Keikkatilanteessa ryhmän voima lienee huumaava, joten toivottavasti myös psyke-grungen profeetta-trio pääsee pian jakamaan soonista ilosanomaansa kaikelle kansalle estradeilta käsin, sen tämä musiikki on vähintäänkin ansainnut.