CNCD: Harmaa Vyöhyke MMXX

Omakustanne

On vuosi 2020, ja nyt liikutaan toden teolla harmaalla vyöhykkeellä.

Julistan tietämättömyyteni taustoista, sillä en ole ymmärtääkseni kuullut CNCD-taidekollektiivin tuotoksia aiemmin. Enkä itse asiassa edes tiennyt koko kollektiivin olemassaolosta ennen tätä, vaikka ryhmän juuret ulottuvat kuuleman mukaan 90-luvun alkupuolelle saakka. Vuodesta 1995 lähtien CNCD on kerännyt tilaäänityksiä, videomateriaalia ja kuvia, joiden kautta suomalaista mielenmaisemaa on kuvattu, tutkittu ja peilattu. Vuosina 1995–2005 ryhmä julkaisikin runsaasti materiaalia, minkä jälkeen on ollut hiljaisempaa.

Hiljaisuuden katkaisee kahteen osaan jaettu Harmaa Vyöhyke MMXX, yli 40 minuutin mittainen matka äänimaisemien rajattomiin maailmoihin. Levyä voinee kutsua instrumentaaliksi, vaikka joissain kohdin ääneen pääsevät Avaruusseikkailu: 2001 -loppukohtauksen mielleyhtymiä luova kuoro, ampiaiset, sekä luultavasti muutama muukin elävä olento. Nämä ovat kuitenkin ääniä ilman sanoja, heijastuksia vailla termien, kielten ja sääntöjen rajoja.

Mitä siis edes voin ja osaan sanoa tästä teoksesta?

Aleksi Eeben, Ville MJ Hyvönen, Sami Järvinen, Juha Kujanpää ja Mikko Lipiäinen ovat kieltämättä luoneet elokuvamaisia hetkiä, jotka seuraavat toinen toisiaan kuin taiten ohjatussa elokuvassa. Kokeellisen ja osiaan tutkivan äänikudoksen eri luvut eroavat selvästi toisistaan, soitinten ja efektien vaihtuessa. Yhteistä on kuitenkin yllättävänkin positiivinen ja avoin äänimaisema: nämä eivät ole dystooppisia ääniä, ennemminkin utooppisia. Tai kysehän on tietysti vain minun omista reaktioistani toisinaan sangen sattumanvaraisiltakin kuulostaviin ääniin.

Mitä Harmaa Vyöhyke MMXX sitten tahtoo ns. ’sanoa’? Ei sillä ole merkitystä, koska merkityksen tuo jokainen, eikä vääriä – tai oikeita – vastauksia ole. Minä tunnen nämä äänet, minä kuulen nämä oudot vingahdukset, kilahdukset, eri soitinten keskinäisen leikin, jostain pihamaalta äänitetyn surinan ja rakennan niistä itselleni tarinan. CNCD onkin tavallaan seremoniamestari, joka vain ohjailee asioita, vaikuttaa taustalta ja saa näin aikaiseksi arvaamattomia reaktioita.