Radio Supernova: Takaisin

Soit Se Silti

Mansegazen tinkimätön lipunkantaja on julkaissut toisen albuminsa, joka jatkaa pitkälti siitä mihin vajaan kahden vuoden takainen Tähtiin aikoinaan jäi. Synergiasopivasti uuden pitkäsoiton nimi on Takaisin, vaan kuinka paljon tähdistä on saatu napattua mukaan?

Viime syksynä ilmestynyt Väkivaltaa-sinkku jo antoi ymmärtää, että diskanttinen kitaravyörytys jatkuisi – ja sen se myös totta tosiaan tekee. Kaiutetut kitarat soivat siis toisellakin kierroksella kolkkoina, naisvokalistin laulu ei sentään hautaudu aivan yhtä syvälle äänivalleihin, mutta yleinen ilmapiiri on ahdistunut, jopa vieraantunut.

Radio Supernova kiistatta hallitsee valitsemansa muodon, ja sävyjen kääntyessä entistäkin sinisemmiksi viestit ovat mielestäni vahvistuneet ja korostuneet. Suurin osa pitkäsoitosta vietetään negatiivisuuden eri tasoilla ja sen ilmenemismuotoja tarkkaillen, mutta Eroosion popahtava kulku rikkoo sentään kaurismäkeläistä harmautta pienellä melodiahelmeilyllä. Olisiko tämä nyt sitä lohduttavaa dream popin kaikua, josta saatesanoissa puhutaan? Toinen virkistävä irtiotto sapluunasta on hiljaisempi ja pienemmin käsin soitettu Vapaa, joka nimensä mukaisesti on sisaruksiaan vapaampi, ainakin jos asioita tarkastellaan mansegazen negakiikareiden lävitse.

Nostan hattua bändin tinkimättömyydelle, mutta hankala näin kolkkoon soundiin on tarttua, etenkin kun mukaan on livahtanut pari ylipitkää venyttelyä. Takaisin nokittaa selvästi debyytin, mutta jättää yhä odottamaan sitä hetkeä, kun sinkkubiisien lupaukset viimein lunastetaan pitkäsoittoformaatissa.