Jeremy Andrew: I Wanted to Touch Your Heart

Iso Pinkki

Hyvinkäältä laulujaan kirjoittava Jeremy Andrew on esikoisalbumillaan sangen ajattomien soundien sekä teemojen äärellä. Oman materiaalinsa luova laulaja-laulunkirjoittaja on saanut tuekseen debyytille kitaristi Risto Lehtomaan, joka tunnetaan mm. erinomaisesta Untogethers-yhtyeestä, sekä viime vuodet matalampaa profiilia ainakin julkaisurintamalla pitäneestä The Phonies -voimapoprockbändistä.

I Wanted to Touch Your Heart on levynä hiljainen, pohtiva ja seesteisemmistä hetkistä voimaansa ammentava kokonaisuus. Selvin ohjenuora on pohjoisamerikkalainen ja pehmeämpi poprock-maailma, johon löydetään useampia eri kulmia. Play the Tennessee Waltz on puhdas countryhelmi slide-kitaroineen ja viuluineen kaikkineen, 70-luvun ruutupaitojen vilkkuessa silmissä. Cold Winter’s Morning on puolestaan synkempi, folkimpi ja bobdylanmaisempi luku, jonka juurevat koskettimet olisi voinut tuoda rohkeasti edemmäskin. Jälleen 70-luku hohkaa kuin pitkään lämmitetty takka ja huomio kiinnittyy Andrew’n lauluääneen, jota niin ikään voisi korostaa uskaliaammin. Näiden eräänlaisten ääripäiden väliin mahtuukin sitten erilaisia yhdistelmiä, melodisuuden toimiessa ohjenuorana ja positiivisen pehmeyden värittäessä kaikkea.

Jokaiselle jotain -periaate antaa kuulijoille ihailtavaksi poppismuotovalio Graveyard of Buried Memoriesin ja barokkipopin puolelle varoen askeliaan ujuttavan Blossom of Remembrancen, mutta mihin Andrew ikinä ryhtyykään, hän tuntuu tekevän sen silkkisin hanksikkain. Herkkyys on osalla raidoista kiistatta etu, mutta mielestäni näin vahva materiaali olisi kestänyt pientä ravisteluakin.

I Wanted to Touch Your Heart on hankala levy, koska olisin suonut sen koskevan sydäntäni syvemmältä. Hienoja kappaleita ja taitavaa toteutusta, mutta selvästi tarkkaan pohdittujen sanoitusten ja tarttuvien melodioiden täysi potentiaali jäi mielestäni saavuttamatta. Upea ja rohkaiseva avaus silti yhtä kaikki, koska tämähän oli vasta debyyttialbumi.