Shark Varnish: KYTÖ

Omakustanne

Vuosi 2020 tullaan muistamaan monesta ikävästä asiasta, mutta Shark Varnish ei antanut vastoinkäymisten lannistaa itseään. KYTÖ-albumin julkaisua on paljasteltu raita kerrallaan, ja jos yhtye ei olekaan tuttu niistä verkon suurimmista suoratoistapalveluista, niin pidettäköön sitä vain eriskummallisten tamperelaisten etuna. Tervetuloa siis pimeyteen, jossa lurkkii mitä kummallisempia ambient-elektro kummajaisia.

Vuoden sinkkukoosteissa olen tullut käsitelleeksi jo kuusi albumin kahdeksasta raidasta. Näin ainoastaan Valonarat vapauttajat ja albumin sulkeva Ötyk ovat ns. uusia biisejä, omasta kulmastani tarkasteltuna nyt ainakin. Silti vuonna 2020 albumi on formaattina mielestäni yhä paljon enemmän kuin vain nippu irrallisia raitoja, joiden avulla pyritään myymään maksimaalinen määrä oheistuotteita.

Shark Varnishin tapa luoda painajaismaisia äänikudelmia on ilahduttavan ainutlaatuinen, mutta siinä missä yhdeksän yrittäjää kymmenestä turvautuu aivan liian usein helvetillisen kokoisiin äänivalleihin, osaa tamperelainen duo pitää äänenpaineen kurissa. Näin erilliset palaset painavat toistuvasti enemmän, kuin mitä aineksista voisi alkuun uskoa, eivätkä edes härskeimmät ja sottaisimmat kohdat vaikuta näissä karmeissa millään tavoin ylilyödyiltä. Kaikki on kiinni tasapainosta, niin eri osasten kuin koko tallenteenkin osalta.

Tietysti Kivulias kakofonia on edelleen vaikeasti ymmärrettävä, mutta nimihirviö Kuinka he vapautuivat estoistaan ja pakottivat maailman seuraamaan maskuliinisuuden leikkiään (eikä katsojilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin hylätä pyrkimyksensä ja ottaa mitä aisteille tarjottiin) istuu ympäristöönsä luonnollisena osasena, eikä vähiten sitä seuraavan Valonarat vapauttajat -raidan ansiosta.

KYTÖ on kiistatta kummallinen ja epäilemättä mielipiteitä vahvasti jakava albumi. Sen hämmentävä tapa sekoittaa ambientin, loitsujen ja epämääräisen avantgarden osasia toisiinsa on vaikea ymmärtää, mutta kuka on toisaalta väittänyt, että kaikkea musiikista ja äänitaiteista ensinnäkään pitää ’ymmärtää’. Mitä edes on ymmärtäminen näillä rajoilla, jotka muuttuvat joka kuuntelukerran myötä vähintäänkin hieman?