Malamujér: Myalo

Omakustanne

Malamujér on Kortesjärveltä kotoisin oleva rock-trio, joka omien sanojensa mukaan soittaa hypnorockia. Kilometrejä on jo sen verran mittarissa, että Myalo on peräti neljäs pitkäsoitto. Aiemmin albumit on julkaistu reilun vuoden välein toisistaan, mutta vuoden 2018 Coloraturan ja tuoreen Myalon välissä aikaa ehti kulua peräti reilut kaksi ja puoli vuotta.

Kuuleman mukaan biisit olivat kyllä jo valmiina hyvissä ajoin, mutta materiaali sai elää omaa elämäänsä aina siihen saakka, kunnes oli aika pistää ne narulle. Tiedä sitten miten mikäkin käänne on vaikuttanut lopputulemaan, mutta albumin kuusi biisiä muodostavat kiistatta eloisan ja vahvan nipun. Mittaakin levylle kertyy lähemmäs 42 minuuttia, joten tämä on ihka oikea pitkäsoitto kaikin tavoin tarkasteltuna.

Kiekon lyhimmät kaksi raitaa löytyvät sen keskeltä, kun alle viiden minuutin mittainen Rainbow Head ensin ysärialtsurokkailee ja sen perään Amyglada poprokkailee asteen utuisemmin. Kolmikon soitossa on kuitenkin aina terää ja rosoa sen verran, että mistään pehmoiluista sitä ei pääse syyttämään. Entä kuinka se alussa mainostettu hypnoottisuus sitten toimii?

Albumin sulkeva Hask Dam on lähes 11 minuutin mitassaan näyttävin liike hypnorintamalla. Leijaileva kitara-basso-rummut kolmio soi kuin 70-luvun mestareilla konsanaan, kevyesti progehtavan ja miellyttävän pehmeän rockin tuodessa mieleen itsensä nuoren Pink Floydin, ehkäpä sieltä Obscured by Cloudsin ajoilta? Sisarustaan energisempi ja tempovampi New Phase osaa myös upottaa loputtomalta vaikuttavan kuvioinnin ansiosta, tosin avausraita Magillan osuu myös lähelle olennaista seesteisemmässä väliosassaan.

Myalo on persoonallinen ja mielenkiintoinen paketti hitaasti muotoutuvaa ja muotojaan muuttavaa kitararockia, jossa matka on usein merkityksellisempää kuin itse päätepiste. Materiaali on kiistatta valmista ja vahvaa, mutta ehkäpä pieni yllätyksellisyys olisi piristänyt pakettia, joka on kyllä ammattimaisen vahva näyttö.