Petrus Piironen: Asiat tulevat päätökseen

Luova Records

Asiat tulevat päätökseen, siinäpä vasta oiva nimi albumille näinä poikkeuksellisina ja kummallisina aikoina, jolloin kaikki tuntuu ainakin toisinaan olevan vaiheessa, välitilassa ja pahemman kerran kesken. Petrus Piironen on työstänyt albumiaan vuosina 2014-2020 aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin syntyneiden demojen päälle. Biisit ovat näin hakeneet muotojaan kiireettä ja nyt, vuoden 2020 lopulla asiat ovat todella tulleet näiltä osin päätökseensä.

Jyväskyläläinen laulaja-lauluntekijä löysi tiensä sydämeeni viisi vuotta sitten julkaistulla Viilenee-pitkäsoitolla, jolla tulin verranneeksi folkahtavaa musiikkia luovaa herraa nuorempaan ja vähemmän menestyneeseen Pink Floydiin. Nyt moiset vertailut voi viskata suoraan romukoppaan, sillä tämä levy on puhtaasti mies & kitara -materiaalia. Selvin termi lienee folk, tosin popin säännöt ja kuviot ohjaavat näitä vaimeina soivia lauluja hiljaisilla reiteillään.

Ääni ja laulu, niiden takana vain ripauksenomaisesti rytmisoittimia ja silloin tällöin pintaan hetkeksi pullahtava viulu. Ainesosien lista ei kieltämättä päätä huimaa, mutta on kelpo levyjä vähemmilläkin paloilla saatu kasattua. Kitaroista suurin osa on sähköittä, mutta sähköt kytketään päälle silloin kun moiselle ilmenee tarvetta – eli harvemmin. Äänimaisemat ovat hillittyjä, jopa hienostuneita, eikä mistään paista pieninkään elitismin säde. Nämä ovat hiljaisia, leppoisia ja paikkansa löytäneitä sävellyksiä, joiden sanoissa kuuluu muuttunut elämä, maailma ja aika.

Haluan nostaa esiin Kukkanen-kappaleen päivänpaisteen, sekä Rakastaa ihminen vieläkin -pohdinnan ikiaikaiset viisaudet, jotka vain pitää aina tasaisin väliajoin sanoa ääneen. Lisäksi iloinen instrumentaaliraita Improptu seikkailee kauempana lännessä, tuoden mukaan annoksen rootsin juurevuutta.

Jäikö jokin kesken, tunsinko sydämen keventyneen? Tämä levy ei yllä aivan samaan kuin edeltäjänsä, mutta nythän ajat ovatkin erilaiset ja näin taidettiin saada jotain oleellista luontaiseen päätökseen.