Kadonnut Manner: Finnish Primitive Guitar Vol 3

Creative Class War

Nyt on päästy jo kolmanteen lukuun, joten Kainuulaistaustainen, Oulun kautta Rovaniemelle päätynyt Lauri Manner on tehnyt kyllä tyylinsä jo tutuksi. Parin vuoden takainen The First Train to Kajanaland - Finnish Primitive Guitar vol. II oli mainio peruskurssi teräskielisen kitaran avulla luotuun instrumentaalimusiikkiin, ja sama meno jatkuu uudella kiekolla.

Kymmenen raitaa ja lähes kolme varttia kuluvat rattoisasti viidessä eri avovireessä ja metallisten sormiplektrojen parissa. Manner vie satunnaista kuulijaa jälleen mielikuvitusmatkoille, jonne voi ottaa mukaan viitteitä ja vihjeitä, jos sattuu kaipaamaan opastusta tekijän aatoksiin.

Itse halusin aluksi vain kuunnella musiikin ilman mitään ulkoisia viitteitä ja niinpä myöhemmin ihmettelin kovasti, kuinka japanilaisesta puutarhasta kehkeytyikin Cheddarin mies ja Pikakelauksella maailmanloppuun ei kertonutkaan sitten junamatkasta halki hämeen. Mielikuvia on loputtomasti, eikä yksikään niistä ole väärässä, mutta eri vaihtoehtojen eroja on toisinaan hauskaa pohtia – etenkin kun ajatukset saattavat muuttua jopa kuuntelukertojen välillä.

Instrumentaalimusiikissa kyse on aina enemmän ja vähemmän nyansseista, kun lyriikat puuttuvat ja tässä tapauksessa vielä käytössä on pelkkä kitara. Manner on osannut tuoda teräskieliinsä mukavasti ’ruosteisuutta’, mikä antaa ilmaisulle – ja sitä kautta kappaleille – roppakaupalla luonnetta.

En osaa sanoa mitä tämä rahdun bluesahtava musiikki edes on, noin genreruudukolla, mutta ainakin se puhuttelee, haastaa ja myös antaa paljon takaisin kärsivälliselle kuulijalle. Tiukka sapluuna luo levylle rajoituksia, mutta omassa pienessä kulmassaan Kadonnut Manner on kaikkea muuta kuin hukassa.