Einvigi: Sielulintu

Inverse Records

Sielulintu lehahti ihmetelt�v�kseni jo marraskuun puolella, kun albumin nimibiisi sai sinkkuna pohtimaan eri genrejen v�liin j��vi� villej� ketoja. Folk-rockin heleit� soundeja, metallin mustempaa kylke�, sek� progehtavan rockin yhteenliittym��n kutsuttiin blackgazeksi, mik� sopi post-metalliseen ilmaisuun kielt�m�tt� hyvin.

Nyt py�rittelen k�siss�ni ihka oikeaa fyysist� pitk�soittoa, jonka salat tuntuvat samaan aikaan ikiaikaisilta ja jotenkin tulevaisuudesta t�h�n p�iv��n putkahtaneilta. Kuuden biisin joukko on kuin fantasiakirjoista napattu: nipun jokaisella lenkill� on oma, selke� persoonansa, tarkoituksensa ja tarkemmin tutkittuna my�s omat heikkoutensa. Avainkysymys kuuluukin: nivoutuuko yksil�ist� voittava ryhm�?

Musiikissa yksi merkitt�v� tavoite ja voima on mielest�ni tasapaino. Sielulintu tuntuu kaikin puolin tasapainoiselta, ehyelt� ja t�ydelt� albumilta, vaikka kyseess� on vasta b�ndin esikoispitk�soitto. Olisin suonut muun materiaalin nousevan tarttuvuuskyvylt��n samaan luokkaan em. sinkun kanssa, mutta Sielulintu-kappale edustaakin n�emm� koko kattauksen keve�mp�� laitaa.

Ilmavammat osuudet tuntuvat jo olevan kohdillaan, mutta ��rimetallin mustuuden nitominen hetkitt�in suorastaan kuulaaseen materiaaliin tuottaa jatkuvasti ongelmia. Ainakin allekirjoittaneelle. Synty ja Alttarille sis�lt�v�t kumpainenkin ensiluokkaisia ainesosia, mutta ��rip�iden v�liss� on yksinkertaisesti liikaa ilmaa, et�isyytt� ja avaruutta. Vasta ankkuriraita Korven yll� tanssivat taivaan tulet saa mielest�ni palaset loksahtamaan lopullisesti paikoilleen, kun mittaa on riitt�v�sti ja pintaan p��sev�t vaihteeksi eeppisemm�t folk-tuulet.