Wizards of Hazards: End of Time

Inverse Records

Vanhassa vara parempi, on laukaalainen Wizards of Hazards varmasti todennut marssiessaan studion hämäriin. Doomahtavaa heavy metalia soittava yhtye näet kuulostaa siltä, kuin olisi tehnyt aikamatkan suoraan 70-luvun huuruisiin vuosiin. Ja tuolle samalle matkalle pääsee mukaan myös kuulija, joka hyppää perinteisen metallin oppeihin vannovan ryhmän kelkkaan.

Kahdeksan raidan mittainen End of Time on Wizards of Hazardsin debyyttilevy, mutta bändin juuristo ulottuu aina 80-luvun loppumetreille saakka. Aiemmin Black Wizard -nimisenä toiminut yhtye osaa siis jo pyörittää myllynkiviään, eikä jää seisomaan sormi suussa läppärin eteen, kun on aika pistää kappaleet nauhalle analogisesti – klassikoiden henkeä kunnioittaen, tietysti.

Pelkät biisien nimet tekevät jo asian harvinaisen selväksi: Witching Sabbath, Masters of Dread, Children of the Damned. Yhdeksässä kerrassa kymmenestä olisin viskaamassa jo kivillä yrittäjää, mutta bändille on annettava tunnustusta saavutuksistaan, on soundi sitten kuinka tuttua tahansa. Vokalisti vetää osuutensa puhtaasti ja hallitsee teatraaliset temput, joilla Ozzyt ja Diot jo silloin muinoin aurasivat tietä muille. Kuusikielisestä kiskotaan irti kovasti Tony Iommin tuotantoa muistuttavia riffejä, vaikka mestarin tappovetojen tasolle ei päästä. Ei edes lähelle.

Näin puhdasta kunnianosoitusta kuunnellessa arvioija joutuu hankalaan tilanteeseen, sillä WoH ei millään tavoin yritä erottua esikuvistaan. Toisessa punnuksessa lepää loistava työn jälki ja asiansa osaavat tekijät, toisessa se ikävä tosiasia, että kaikki tämä on jo tehty – ja vieläpä paljon paremmin mestareiden toimesta. Kelpo työtä, hyvää jälkeä ja parin tuopin jälkeen olisin taatusti itse hillumassa eturivissä, mutta huutaisinko ”Soittakaa Paranoid”? Luultavimmin. Ja olisin vieläpä tosissani.