Tatu & Tutkimusmatkailijat: Matka kaikkine vaiheineen

Eclipse Music

Tatu Back on mielestäni erinomainen bändinjohtaja, basisti ja Tatu & Tutkimusmatkailijat -yhteen esikoisalbumin kansien perusteella, myös piirroskynä pysyy biisikynän tavoin ongelmitta hyppysissä. Silti jo debyyttilevyn saatekirjeen ensimmäisellä rivillä muistetaan mainita, että hän on myös Erja Lyytisen bändin basisti. Okei, kaikki kunnia suomalaisen bluesrockin kuningattarelle, mutta ei tämä instrumentaaliyhtye oikeasti kaipaa musiikillisilla tutkimusmatkoillaan vetoapua.

Keväällä ilmestynyt Muutosta -sinkku oli progerockin ja kepeän rootsin iloinen sekoitus, jossa slide-kitara hehkuttaa lämpöä loputtoman tuntuisesti. Jälkimmäisellä puolella vuotta Lonkat lepuutti itseään juurevasti svengaten, vaikka tällekin sinkuralle kertyi melkein kuusi minuuttia mittaa. Instrumentaaliyhtyeiden ikuinen kirous laulun kaipuustakin tuntui välttävän tätä ryhmää, jonka musiikki onnistui – ja onnistuu yhä – kadottamaan ajan kaltaisen harhan mielestä.

Esikoisalbumin alku on kuitenkin huiman rohkea, sillä em. sinkkujen helpoista ja radioystävällisistä soundeista jysähdetään suoraan keskelle progetasankoa. Matka kaikkine vaiheineen on miltei kymmenen minuutin mitassaan sen luokan avaus, että jätti lienee samalla eräänlainen haaste kuulijalle: jos tästä selviät meitä yhä rakastaen, tulet pääsemään korkealle taivaisiin. Hieman samoilla laduilla sivakoi myöhemmin kuultava Sylvi, jossa on ehkä hieman jouluistakin tunnelmaa, tai sitten ympäröivä maailma vaikuttaa allekirjoittaneeseen vahvasti kirjoitushetkellä.

Levyn vinyyli- ja CD-painokset eroavat toisistaan sen verran, että vinyylillä siirrytään haasteellisen alun jälkeen em. sinkkujen pariin, kun taas digitaalisella puolella seuraavaksi kuullaan rauhallisempi Kevään viimeinen pimeä yö -tunnelmointi. Saatesanoissa mainitaan monien vaikuttajien lisäksi myös maailmanmusiikki, joka mielestäni sytyttää Punainen keltainen -ankkuriraidan kirkkaaseen liekkiin. Biisin rytmipuoli ja keinuva fiilis eivät taas voisi olla kauempana Välitilassa -raidan ledzeppelinmäisistä äänimessuista, joten levyllä riittää toden totta tutkittavaa.

Onko Tatu & Tutkimusmatkailijat mennyt siis seikkailuissaan jo liiankin pitkälle? Kestääkö levy kokonaisuutena kaiken sen massan, ja tyylinen kirjon, joka sille on suotu/sysätty? Kysymys on hankala, jota viimeisin sinkkuraita, Syvissä, vain korostaa dub-rytmeineen. Enemmän on enemmän, ja liika on liikaa, mutta olisin kallistumassa positiiviselle puolelle. Ehkäpä ryhmä tekee ensi kerralla oikein tuplalevyn, jos ideoiden lähteet pulppuavat vastakin näin eläväisinä.