Mauri Dark: Dreams Of A Middle-Aged Man

EluccaArts

Aiemmin mm. Mystons- metalliyhtyeessä ansioitunut Mauri Dark järjesti mojovan yllätyksen debyyttilevynsä sinkulla, johon törmäsin onnekseni viime kuussa. Thin Line of Understanding ei näet ollutkaan mitään raskasta runttausta, vaan kovasti Johnny Cashin ja Leonard Cohenin hengessä luotua mies & kitara -kamaa. Toki taustalla muitakin soittimia kuultiin, mutta valokeila oli sinkulla – kuten koko tällä levyllä – yhdessä miehessä.

Dreams Of A Middle-Aged Man, keski-ikäisen miehen unelmia – vai ovatko ne haaveita, toiveita, aatoksia... Näissä kohdin käännöksen monitulkintaisuus antaa tietysti kuulijalle enemmän siimaa, mutta pohjalla on oman paikkansa ja roolinsa elämässä löytänyt kertoja. Pienen lapsen vanhempi ja oman puolisonsa löytänyt ihminen, joka on löytänyt elämän tarkoituksen. Positiivisuus ja negatiivisuus ovat kuitenkin ikuisia vastavoimia, joten näilläkin raidoilla kertoja usein pohtii tummempia, myrkyllisempiä asioita, jos toisaalla elon mahtavuutta muistetaan edelleen ylistää.

Albumin äänimaisemia on helppo kuvata riisutuiksi, jopa karuiksi, mutta minimalismi on Darkille vain eduksi. Vähäeleinen laulu ja lausutut lyriikat rytmittävät toisiaan mestarillisesti, ja esimerkiksi Hymn For a Wanderer, jossa kuullaan hetkellisesti suorastaan kovaa soittoa, osaa kääntää johnnycashmaisen tarinankerronan täysin uudenlaiseksi instrumentiksi. Lausunta yltyy puolittaiseksi lauluksi ja kääntyy hetkeksi hurmoshenkiseksi julistukseksi, eteenpäin nojaava sovitus tuntuu kaatuvan jatkuvasti niskaan, eivätkä edes säkeistöjen lyhyet hengähdystauot poista painostavaa fiilistä. Ja tämä saavutetaan murto-osalla tavallisen sähköisen bändin arsenaalista.

Pientä pilkettä silmäkulmaan ja hymyä huuleen tuo sentään Worst Enemy, jolla bändisoitto pääsee hetkeksi täyttämään saluunan sisukset. Tuon hilpeän veikon edustaessa yhtä ääripäätä toinen löytyy eittämättä albumin lopusta, kun kahdeksan minuuttinen Dreams Of A Middle-Aged Man avaa miehen sydämen, haaveet ja toiveet mykistävällä tavalla.

Suomalainen saattaa syntyä melankolia valmiiksi suonissaan virraten, mutta näiden sävellysten, sanoitusten ja etenkin sovitusten edessä ei voi kuin kumartaa. Mauri Dark on ottanut kymmenen lukua, kymmenen siivua elämää ja kymmenen kulmaa, joista jokainen tuo kokonaisuuteen jotain uutta. Ilmaisutapa asettaa luonnollisesti rajoituksia, joita Dark ei ole lähtenyt sen kummemmin väistelemään, mutta ehkäpä nämä kappaleet vain piti saattaa maailmaan juuri näissä muodoissa. Upeaa, kerrassaan upeaa ja vakuuttavaa.