Apulanta: Singlet 1998 - 2003

Levy-yhti�

Apulannan uran toinen singlekooste on ymm�rrett�v�sti hyvin ep�tasainen tuplalevy. Aivolohkoon iskeytyneiden ja perkeleellisen tehokkaiden hittisinkkujen seassa ”v�rikk�isiin” b-puoliin uppoutuminen vaatii todellista fanistatusta, sill� ainakin itselleni n�m� harvinaisuudet maistuvat l�hinn� pakkopullalta. T�ytyy kuitenkin muistaa ett� Apulannan taustalla vaikuttava toimintaperiaate on suorastaan ritarillinen – n�iden kokoelmien my�t� kaikilla on mahdollisuus halutessaan haalia kokoon t�ydellinen Apulanta-diskografia, ilman satojen eurojen satsauksia. Riistohintoihin kohonneet sinkut tuntuvat erityisesti Apiksen kohdalla t�ysin kohtuuttomalta. Muistetaanhan nimenomaan Levy-Yhti� yhten� cd:n hinnan laskemisen puolesta toimineena esitaistelijana (mm. kympin sinkku-kampanja). Dokumenttina ja osoituksena Apulannan tinkim�tt�myydest� Singlet 1998 – 2003 onkin mainio esimerkki, mutta kuuntelukokemuksena se kaikkea muuta kuin joutuisa. L�pikahlaamista vaikeuttaa viel� se ett� cd:n kappalenumerointi kulkee singlejen numeroinnin mukaan tyyliin 1, 2, 3 ja uudestaan 1, 2, 3 jne. Eritt�in sekavaa - varsinkin levyjen loppupuolilla kun laskutoimitukset alkavat v�kisinkin h�m�rty�.

Ykk�slevyn parhaimmistoon kuuluvat akustinen versio riemastuttavasta Mato-biisist� ja hyvin paljon Zen Cafelta kuulostava Neli�juuri. J�lkimm�inen on muuten yksi niist� nelj�st� kappaleesta, jotka b�ndi ��nitti ja miksasi ”vanhaan kunnon punk-henkeen” yhdess� p�iv�ss�. T�m� ja moni muu herkullinen knoppitieto paljastuu Toni Wirtasen kirjoittamista biisikommenteista, jotka ovat selv�sti t�m�n kokoelman mielenkiintoisinta antia. Kakkoslevy on - jos mahdollista - viel�kin sekavampi kokonaisuus. Heinola kympin ja Hiekan sinkkujen b-puolilla on Apulanta kokeillut rajojaan, v�lill� onnistuen, mutta yleens� ei. Mm. Japa-japa-jaa-biisin kaltaiset terapia-sekoilut voineekin laittaa studiov�symyksen ja vaihtelunhalun piikkiin.

A-puolet (mm. Teit meist� kauniin, K��nn� se pois, Ei yht��n todistajaa ja Reunalla) ovat lyhyest� elinajastaan huolimatta jo nyt 90-luvun suomirokin moderneja klassikoita, suoraa jatkumoa Eppu Normaali-Hassisen Kone-CMX-putkeen. Tuntuu ehk� kornilta ajatukselta nyt, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua n�it� kappaleita lauletaan taatusti pitkin poikin maamme karaoke-kuppiloita.