Jere Valkonen: Jere Valkonen

Eclipse Music

Laulaja-lauluntekij� Jere Valkonen kuuluu siihen pieneen ja kadehdittuun joukkoon, joka pystyy tuomaan n�enn�iseen kaaokseen omanlaistaan j�rjestyst�. Herran itsens� mukaan nimetty debyyttialbumi n�et vaikuttaa aluksi auttamattoman sekavalta joukolta aineksia, joiden ei pit�isi olla edes samassa luokkakuvassa, mutta ensivaikutelma ei pidemm�ss� juoksussa pid� kutiaan. Ei ainakaan allekirjoittaneen kohdalla.

Tunnustettakoon ett� albumikokonaisuutena Jere Valkonen vaikuttaa alussa olevan osapuilleen yht� ehyt kuin risukasa, mutta kuuntelukertojen my�t� hullunkurisesti muotoillut palaset alkavat muistuttaa ennemminkin monimutkaista palapeli�. Kuvaa jossa on �rsytt�v�n runsaasti yksityiskohtia, mutta jonka ��rell� silti tahtoo viett�� aikaansa sen tarjoamia mysteereit� ratkoen. Tavallaan t�m� on kuin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band, teos jossa on rationaalisesti ajateltuna aivan liikaa kaikkea � mutta me ihmiseth�n emme olekaan rationaalisia olentoja.

Albumia edelt�nyt sinkkuketju antoi jo omia varoituksiaan, tai lupauksiaan, ihan katsontakannan mukaan. J�teojalla hypp�si countryponin selk��n, kun taas Tuhat pimeet� keskiaikaa julisti rakkautta folkahtavan ja kentahtavan popin voimin. Ent� sitten vuosi sitten ilmestynyt Laulu-sinkku? En edelleenk��n tajua lyriikoiden Matrix-viittauksia, mutta enp� kyll� ymm�rr� n�iden muidenkaan tekstien kaikkia sis�avaruuksia. Eik� se liene edes tarpeen, sill� Valkosen tapa luoda sanamosaiikkeja ja merkitysketjuja j�tt�� ovet ja ikkunat tahallaan avoimiksi. T�lt� pohjalta albumin sulkeva Nimeni on h�pe� summaa osuvasti kaiken koetun, popsinfonian pohtiessa stigmojen tasoja ja tarkoituksia.

Eih�n kaikkea pid�k��n ymm�rt��, kuten vannoutunut David Lynch ja Federico Fellini -fani minussa tiet��. Ei etenk��n, jos sattuu pit�m��n muuten lopputuloksesta, sek� niist� eksoottisista matkoista ja paikoista, joita taitelija t�ill��n tuo kosketuset�isyydelle. Jere Valkonen haastaa kuulijansa, asettumatta kuitenkaan t�m�n yl�puolelle. H�n rikkoo tahallaan kaavoja, l�yt��kseen kenties jotain uutta. En voi kuin arvailla albumin kaikkia tarkoitusperi�, mutta jo se, ett� p��dyn pohtimaan moisia on mielest�ni virkist�v�n erilaista.