Rände: (tieni ulos) KONTULA

Milki Records

Rände pohti tanssilattian vaaroja taannoisella Kuka pyysi tanssimaan -sinkullaan ja nyt on kolmas sooloalbumi kokonaisuudessaan ulkona. Vuodet ovat tuoneet Itä-Helsingin kasvatin ilmaisuun pehmeyttä ja saatekirjeessä mainitaan jopa Anssi Kela eräänlaisena referenssinä, mutta Ränden tie on synkempi, rosoisempi ja öisempi.

(tieni ulos) KONTULA -albumi kertoo tietysti jo nimellään paljon sisäisestä tarinastaan, sillä vaikka lapsuus ja nuoruus jäävät taakse, niin todellisuudessa varhaiset päivät ja paikat seuraavat meitä aina. Ränden musiikkia on helpointa kutsua popiksi, joka perustuu melodisuuteen ja harmonioihin. Yhtäältä kappaleet ovat eräänlaisia siltoja menneeseen niin soundien kuin sanoitustensa puolesta, toisaalta Rände elää juuri tässä hetkessä ja jotkin soundiratkaisut ovat puhtaasti 20-lukua.

Levy on siis lievästi kahtia jaettu, mutta eri puolet täydentävät toisiaan. Valoissa loistaa tanssilattioiden yllä, vetävän rytmin suorastaan pakottaessa jalat liikkeelle. Samoilla linjoilla liikkuu sinkuksikin valjastettu Sykettä sydämeen, joka tahdistaa elon kiivaampaan tahtiin ja karkottaa varjoja elämän talon nurkista. Tietysti lyriikoita voi tulkita useammallakin tavoin, mutta itse koen albumin olevan ensisijaisesti toiveikkaan. Jokaisessa tarinassa on vain nousuja ja laskuja, kuten tässäkin.

Slovaripuolella Rände liikkuu hetkittäin varjojen mailla, mutta Sanoista kaunein on kaikessa melankoliassaan upea numero. Laulu ja akustinen kitara tuntuvatkin kaiken muun seassa raikkailta. Samoin koko albumin sulkeva Jos tahdot niin osuu johonkin olennaiseen, pohtiessaan vihan periytymistä ja kivun kykyä sukupolvelta toiseen siirtymiseen. Onkin hyvä, että ankkuriraidassa todetaan kaikkien kahleiden olevan murrettavissa. Jokaisesta loukosta on myös tie ulos, kunhan vain jaksaa uskoa.

Levy on lyhyt, miltei EP:ksi luokiteltava, mutta kokonaisuus olisi vain kärsinyt siitä ’yhdestä pakollisesta’ lisäraidasta, joka tuskin olisi täydentänyt kokemusta mitenkään positiivisesti.