Julkaistu: 05.12.2020
Arvostelija: Mika Roth
Puuma Records
Jari Rättyä & Käärmekeitto on saavuttanut neljännen pitkäsoittonsa kunnioitettavan virstanpylvään. Otetaan siis kotsa otsalta ja aprikoidaan samalla, että kuinka ihmeessä olen onnistunut väistelemään bändin musiikkia tähän saakka. Väistely ei ole ollut tietoista, vaikka tämän uuden levyn kansikuva saikin hieman huolestumaan kiekon sisällöstä.
Suomalainen blues, härmäläinen etnoilu ja folkin rockimpi kylki. Niistä on hyvä lähteä liikkeelle, kun orkesterin jouhevaa soittoa yrittää jotenkin suitsia genreruudukolle. Väkevyys on mainio termi ja tässä tapauksessa myös osuva kuvaus albumin sisuksille, sillä nämä raidat ovat kiistatta väkeviä, pistäviä ja sielun kieliä isoin liikkein rämisyttäviä.
Valkoinen mieshän ei lähtökohtaisesti tajua bluesin hienouksista mitään, mutta härmäläiset jullikat voivat onnistua siinä, missä yksi yhteen mestareiden tekemisiä kopioivat hinkkaajat eivät: tunteella ja vimmalla päästään yllättävän pitkälle, ja kenties vielä paljon kauemmaskin. Tämä on bluesrockia omilla säännöillä, tässä nuijitaan folkista höyhenet irti omin välinein ja keiton maku saisi New Orleansinkin suuret ja mahtavat taatusti irvistämään. Onko se sitten missä määrin ihastusta, sitä en lähde edes arvailemaan.
Näin jykevästä losauksesta on vaikea lohkoa muita palasia toisten edelle, mutta Etelän MacVaris saa rootsillaan virneen nousemaan naamalle. Kannattaa myös tutustua Noidat palaa Mommilaan -videobiisin hienouksiin, niin kuvan kuin äänenkin ansiosta.
Suomalainen blues, härmäläinen etnoilu ja folkin rockimpi kylki, niistä on kunnon käärmekeitto tehty.
Linkki:
kaarmekeitto.bandcamp.com
(Päivitetty 5.12.2020)