Maire Marenki & Itävalta: Miksi join talon

Eastern Reign Records

Maire Marenki on julkaissut parin viime vuoden aikana joukon erilaisia sinkkuja. Niistä osa on ilmestynyt Maire Marenki & Itävalta -nimen alla, toiset ovat puolestaan kreditoitu vain Maire Marenki -nimellä. Nyt on koittanut esikoisalbumin aika ja kuten niin usein, syntynyt kokonaisuus summaa aiempia sinkkuja sekä myöhempiä vaiheita.

Sinkuroista ensimmäinen kuulemani oli vajaan puolentoista vuoden takainen Skeittaan Alaskaan, jonka ronski rock teki pesäeroa esikoissinkun elektronisempaan tyyliin. Tuon jälkeen sen omimman tyylin etsiminen on jatkunut, mutta Skeittaan Alaskaan on kuitenkin kelpuutettu mukaan, mikä kertonee jotain räyhäkän rocksiivun arvosta tekijälleen. Toinen huomionarvoinen palanen on viime keväänä julkaistu Ubuntu-sinkku, jonka flirttailu maailmanmusiikin kanssa kuulostaa edelleen sangen onnistuneelta. Kelpo biisejä molemmat, mutta niillä on yllättävän vähän tekemistä sisarusparven muiden jäsenten kanssa.

Kesäkuinen Tango jyrkänteellä ja lokakuinen Litkin viinii ovatkin niitä sinkkuja, jotka ainakin omasta mielestäni varsinaisesti toimivat albumin kulmakivinä ja merkittävämpinä rajapyykkeinä. Ne leikittelevät suomalaisen iskelmän klisheillä, kaihoisan popin rappioestetiikalla ja suomalaisugrilaisella taipumuksella löytää jokaisesta huoneesta se varjoisin kulma. Tietenkin lyriikoissa on mukana eri asteista ironiaa, joka on Marengin teksteille ominaista, mutta ironian määrän arvioiminen onkin sitten toinen asia – sen kukin kuulija voi itse päätellä tapauskohtaisesti. Sama pätee tavallaan musiikkiin, sillä taitava ryhmä soittaa upeasti, vaikka kuulija saattaa kuulla jotain muuta.

Kymmenen numeroa, kymmenen hieman erilaista lukua, joista ensimmäinen on vieläpä ihka oikea puheintro. Alun kaurismäkeläisemmästä arjesta liu’utaan verkalleen kauemmas, näennäisen huomaamattomin siirtymin. Lopussa skeittaillaan ja Ubuntu kuullaan, kunnes Taikuri häivyttää itsensä loungemaisilla soundeillaan. Onko tämä kokonaisuuden yhteen sitomista, vai silkkaa sattumaa – ehkä vain ylireagoin taas kaikkeen Marengin terävän kynän innoittamana.

Etenkin ns. uusilla kappaleilla yhtyeen rikas soundi hehkuu rikkaana, kun mukaan pääsevät satunnaisesti jopa saksofoni, sekä erilaiset perkussiot ja muut rikastavat tekijät. Hattua on nostettava myös sovitusten edessä, jotka toimivat genrestä ja eri painopisteistä riippumatta. Näin jopa blues-siivu Anna takaisin mun kuteet istuu mukaan suurempaan kuvaan, suuremmitta ongelmitta nyt ainakin.