Blackbird Sons: Dance with the Devil

Omakustanne

Blackbird Sons on helsinkiläinen rehellistä rock’n’rollia soittava ryhmä, joka on esikoisalbumillaan ryhtynyt tanssaamaan vanhan vihtahousun kanssa – noin otsikon perusteella nyt ainakin. Viime vuonna pari mainiota pienjulkaisua pyöräyttänyt yhtye jätti itsestään pääosin positiivisen kuvan, perusjuttujen toimiessa ongelmitta.

Nyt kasassa on siis albumillinen tuoretta materiaalia, mikä tahtoo sanoa, ettei mukana ole ainuttakaan viime vuonna julkaistua biisiä – siitä siis oitis pinnat kotiin. Kymmenen raitaa ja 37 minuuttia ovat rocklevylle ihanteelliset mitat, etenkin kun Blackbird Sons osaa ruksata tarvittavat boksit. Mukana on tiukempaa puristelua, rennompaa laskettelua ja matka päättyy lopulta slovariksi laskettavaan akustiseen numeroon, mutta kyllä se Too Late seisoo niin ikään omilla jaloillaan.

Albumia tukevat sinkut on sijoitettu rohkeasti levyn jälkimmäiselle puoliskolle missä Cross the Line ja You Really Got It kantavatkin kokonaisuutta omalta osaltaan komeasti. Ensinnä mainitussa Amerikan preerioiden tuulet puhaltavat jälleen hiuksissa, koko soundipaketin ollessa kuin aikamatka 80/90-lukuihin. You Really Got It tuo kaavaan mukaan pari unssia AC/DC:n bluespohjaista suoruutta, jossa blues on tosin taottu melko syvälle hard rockin peruskallion sisään.

Koska em. tukevat herkut löytyvät siis loppumatkasta on startissa uusi setti panoksia. Wild ’n’ Free on kieltämättä aloitusraita, josta monet rokkarit antaisivat vaikka – sielunsa. Ja tästä kasarinmakuisesta hard rock energia-annoksesta onkin luontevaa jatkaa Dance with the Devilin pariin, joka soi kuten otsikkonsa lupaakin. Tässä on groovea, vääntöä ja pientä vinkkailua menneisiin aikoihin ja yhtyeisiin, aina lopun axlroseiluja myöten.

Blackbird Sons pelaa klisheiksi laskettavien elementtien kanssa, eikä polta näppejään pahemmin oikein missään. Toisaalta: materiaali on melko ennalta-arvattavaa ja turvallisen tuntuista. Uskallan väittää, että tiukan tuottajan alaisuudessa näistä biiseistä olisi kaivettu esiin parikin hitiksi laskettavaa numeroa, sillä tolpat kolisevat oikeastaan jatkuvasti. Edelleen lupaavaa, mutta viimeinen jackpot jäi edelleen saavuttamatta.