Averlanche: Life’s Phenomen

Concorde Music Company

Averlanche on kotimainen metalliorkesteri, jonka debyyttialbumin vaikutteet ovat melko nopeasti havaittavissa ja kartoitettavissa. Sieltähän ne sonatat ja stratowishit kuuluvat ongelmitta lävitse, eikä ryhmä sen kummemmin edes lähde peittelemään juuristojaan. Ja hyvä näin, sillä vaikka esikoisella on puutteensa, on se ainakin rehellinen rakkaudenosoitus omalle genrelleen.

Aloitetaan positiivisista asioista ja onnistuneimmista albumin osasista. Melodinen, moderniksi ja kevyemmäksi mielletty metalli taittuvat ongelmitta, eikä tekniseltä puolelta löydy huomauttamista. Levyn kaksi sinkkuraitaa, The Sounds of Insomnia ja sinkkukoosteessa jo arvioitu Circus, ovat tinkimättömän laadukkaita kappaleita, etenkin jälkimmäisen päämelodian ollessa mielestäni edelleen täyttä kultaa. Vokalisti Rebecca Spörl omaa juuri oikeantyylisen äänen, jotta kevyesti gootahtava ja rullaavasti rokkaava metalli taittuu kuin tuosta vaan. Onnistumisten joukkoon lasketaan myös tuore videobiisi The Diamond Hills sinfonisine vaikutteineen kaikkineen ja viehättävä on myös heleänä slovarina soiva Flowers, joka toki kasvaa loppupuolella, mutta jota ei luojan kiitos räjäytetä mahtiballadien melutaivaisiin.

Toisessa vaakakupissa on se tosiasia, että eihän tässä nyt oikeasti mitään uutta tehdä. Genren kuviot ovat tuttuja ja turvallisia, mutta etenkin albumimitassa jäin kaipaamaan niitä paria numeroa, jotka eivät aluksi tunnu istuvan lainkaan joukkoon. Säröt ja rosot ovat tärkeitä, joten miksi esimerkiksi jo pohjaltaan hieman erilaista Rain Factory -raitaa ei vain työnnetty reilummin rajan ylitse? Kokkareita on annettava myös biisimateriaalin lievästä tasapäistymisestä etenkin albumin jälkimmäisellä puoliskolla.

Life’s Phenomen ei siis ole uraauurtava metallilevy, mutta esikoisena se seisoo ylpeästi omilla jaloillaan. Vahva melodisuus on bändin valtti, jota lähtisin vielä nykyistäkin rohkeammin hyödyntämään. Sovituspuolella voitaisiin jatkossa vilkuilla vähemmän kavereiden tekemisiä ja lähteä oikeasti haastamaan kuulijoita – ja siinä samalla itseään. Eikä tämä tarkoita välttämättä eeppisten plus viisiminuuttisten jättien luomista, mutta eipä sellaisestakaan olisi toisaalta tässä joukossa haittaa ollut.