Šamane: Šamane

Last Day of the North

Siitä on hädin tuskin vuottakaan, kun Šamane hämmensi mm. allekirjoittaneen debyyttialbumillaan. Kaukana virtaa Eufrat -levy oli, ja on tietysti edelleen, vavahduttava itämaisen aavikkorockin kokeellinen testikenttä. Reilua vuotta myöhemmin huomaan hämmästeleväni artistin itsensä mukaan nimettyä toista pitkäsoittoa, joka pyyhkii jälleen pöydän puhtaaksi.

Siinä missä debyyttilevy oli periaatteessa rock ja sukua Dead Can Dancelle, on tällä erää suorien verrokkien nimeäminen huomattavasti haastavampaa. Rock on ehkä syvin peruskallio edelleen siellä pohjalla, mutta kerroksia on poistunut, toisia on tullut tilalle ja palaset ovat liikkuneet huimasti kuluneen vuoden aikana.

Aurinko tähdet kuu tuo poljennollaan mieleen muinaisen, ikiaikaiseen rytmiin perustuvan, shamanistisenkin ilmaisun. Toisaalta rivit lausutaan kauneutta korostaen ja huilumaiset äänet sulautuvat vokaaleihin. Hieman samoilla linjoilla kulkee kiekon loppupuolelle sijoitettu sinkkubiisi Sisältä toisensa, tosin nyt rahdun raskaampi rytmi ja sähkökitara muistuttavat edellä mainituista rockin pohjavirroista. Avain on kuitenkin rytmi, jonka jauhava ja hitaasti tulta hierova voima tuntuu olevan lähtöisin aivan toisista ajoista ja paikoista.

Šamane on selvästi löytänyt identiteettinsä ja johtotähtensä, jonka avulla artistin itsensä mukaan nimetty toinen pitkäsoitto saa folkin puhkeamaan odottamattomiin kukkiin. Esimerkiksi On rakennettava uudestaan tuntuu sijoittuvan kaikkien tunnettujen rajojen tuolle puolen, ja silti sen sävelet vaikuttavat samaan aikaan tutuilta. Rockimpi Palaako aika, nieleekö tuli saattaa alkuun kuulostaa ns. helpolle raidalle, mutta senkin ydin on muuntunut ja kehittynyt. Mielenkiintoista on myös se, että nämä kappaleet on luotu vuosina 2017–2019, eli pitkälti samassa aikaikkunassa kuin esikoisen materiaali. Eli suurimmat muutokset ovat tapahtuneet nimenomaan viimeistelyn puolella.

Tämä albumi ei välttämättä aukene aivan välittömästi kaikilta osin, mutta sille kannattaa antaa aikaa. Šamane näet kasvaa, kehittyy ja muuntuu yhä omissakin korvissani, enkä usko sen varsinaisesti ottaen koskaan pysähtyvän. Nämä sävelet, rytmit ja teemat ovat samaan aikaan ikiaikaisia, moderneja ja tulevaisuuteen tähyäviä.