Hot Heros feat. Iro Haarla: Vodjanoi

Karkia Mistika

Hot Heros on jazzin vapailla ja moderneilla pinnoilla taituroiva trio. Iro Haarla on puolestaan ansioitunut jazzpianisti, säveltäjä ja multiosaaja, jonka diskografia ulottuu aina 70-luvulle asti. Kaikki tämä taito ja näkemys yhdistyvät nyt albumilla, joka on saanut innoituksensa pohjoiseen suuntautuneista retkistä.

Yli kaksisataa vuotta sitten syntynyt Z. Topelius totesi aikanaan: ”luonnon pitää pysyä erämaana, koska se sanoo mitä me olemme ja mitä meidän tulee olla”. Voi vain arvailla, mitä mieltä merkittävä kirjailijamme ja runoilijamme olisi tästä ajasta, mutta erämaita on edelleen sentään olemassa, joten ehkä yhteys ei ole täysin kadonnut. Topeliuksen sanat löytyvät levyn sisäkannesta ja ne kiistatta toimivat mainiona ohjenuorana tällä albumilla.

Kuljemme metsissä, kuljemme vetten äärellä, koemme taianomaisia hetkiä ja melankoliakin pulpahtaa tietysti pintaan. Tunne on silti toiveikas jopa silloin, kun Niin on kehto tyhjillään svengailee rohkeammin ja slaavilaisesta mytologiasta loiskahtava Vodjanoi kaihoilee sielunsa syvyyksistä.

Näiden eräänlaisten ääripäidensä välissä albumi on kuitenkin suhteellisen sävyisä, melodinen ja sopivan asettunut. Ryhmän luomat äänimaisemat ovat yleensä rauhallisempia, hieman melankoliaan taipuvaisia ja pohtiviakin, mutta eivät missään nimessä ikävystyttäviä. Sanat on korvattu verkkaisin soolosoittimin, sekä eri soitinten välisin keskusteluin, kaiken palvellessa mielestäni lähes poikkeuksetta suurempaa kuvaa.

Ajatukset sinkoilevat vapaina ja virkeinä, kun kuuntelen tätä levyä kerran toisensa jälkeen. Usein huomaan pohtivani elokuvallisia vastineita kuulemilleni äänille, mutta musiikin voi sijoittaa oikeastaan mihin tahansa, vaikka albumin innoittajana toimiikin pohjoinen luonto. Kuulin suden ulvovan tekee metsien harmaaturkista svengaavamman nelijalkaisen, kiitos Sami Sippolan vaeltavan tenorisaksofonin, Iro Haarlan kertoilevan pianon sekä tietysti keinuvan pohjarakenteen.

Vodjanoin parissa aika kuluu miellyttävästi ja levy kestää myös raskaampaa tehosoittoa, tai ainakin itse voin viettää sen äärellä useamman tunninkin, mitä ei kovin usein tapahdu.