Helsinski & BDF: Arktipolis – A Soundtrack to an Imaginary Movie

Bianca-Pop Music

Tämä on albumi, jota olen odottanut aina siitä lähtien, kun alkuvuodesta hämmästelin yhteistyöprojektin luomaa Catch and Release -sinkkua. Sittemmin Helsinski & BDF, eli muusikko-tuottaja Juho Vehmanen ja tuottaja Sami Baldauf, ovat jatkaneet oman elektronisen maailmansa kasvattamista. Maksisinkut, upeat musiikkivideot ja vihjailut suuremmista kuvista kasvavat nyt kokonaisen pitkäsoiton mittaan, mutta kuinka kaikki pysyy kasassa?

Arktipolis – A Soundtrack to an Imaginary Movie on nimensä mukaisesti ääniraita kuvitteelliselle elokuvalle. Tämä kehys antaa duolle vapauden luoda elektronisista äänimaisemistaan juuri sellaisia, kuin mitä kulloinenkin juonen mutkan tarve vain vaatii. Mitään sen tiiviimpää tarinaa albumi ei ymmärtääkseni kuitenkaan kuljeta, vaan jokainen kuulija voi yhdistellä pisteitä kuten parhaaksi näkee ja muodostaa asioille omia merkityksiään.

Flipperin soundeista sattuman avulla alkunsa saanut Shogunball voi siis pomppia kentällä vapaana ja niin ikään sinkkuna ilmestynyt Bitcrusher seikkailee – ainakin omassa päässäni – jossain kovasti Tronilta näyttävässä maailmassa. Samoissa vangelismaisissa maisemissa seilaa myös Discreet Observations, jonka järisyttävä elokuvamaisuus on Blade Runnerin luokkaa. Meidän ei myöskään tarvitse tietää mistä kaloista lähes yhdeksänminuuttisessa Non Oblivianissa edes puhutaan, se kun ei ole levyn tarkoitus. Sen sijaan mielikuvitukselle voi antaa jälleen vapaat kädet.

Arktipolis onkin monin tavoin moderni saaga ja taru, joka luo ympärilleen omaa mytologiaansa. Musiikkivideot ovat olennainen osa kokonaisuutta, samoin sävellysten pohjavirrat, joiden kätköissä eri kulttuurit törmäävät, sulautuvat ja digitalisoituvat. Netin puolella Aktipolisin tarina kasvaa ja kehittyy jo siinä määrin, että voidaan puhua omasta ilmiöstään – mikä luultavimmin oli alkuperäinen tarkoituskin.