Bom Lulu: Uuteen satamaan

Inverse Records

Oululaisen Bom Lulun historia ei ole kovinkaan mittava, sillä yhtye perustettiin vasta viime vuonna. Siitä huolimatta debyyttialbumi on jo tosiasia, joten jotain on tehty selvästi oikein, eikä bändin rouhea rockmetalli juutu mihinkään tiettyyn alagenreen. Saatesanoissa trion laveaa perustaa pohjustetaan sillä, että soittajilla on sangen erilaiset soittotaustat ja mieltymykset, mutta hybrideistähän se rokkikin elämänvirtansa saa, sanoisin.

Seitsemän biisin mittainen Uuteen satamaan ylittää juuri ja juuri puolen tunnin rajan, mutta jos mitta onkin vähäisempi niin se korvataan vahvemmalla materiaalilla. Huteja ja täyteraitoja ei siis ole mukaan mahtunut, ja näin nuoreksi kokoonpanoksi omakin soundikin on jo kehittynyt suorastaan erinomaisesti. Kiekon seitsemästä raidasta kaksi ehti ilmestyä sinkkuina jo viime vuoden puolella, ja etenkin avaukseksi sijoitettu Todista iskee itsensä voimalla peliin.

Toinen selvääkin selvempi ässäbiisi on tuorein sinkkubiisi, Kaikki ovet, jossa kolmikolle ominainen ysäritummuus ja säröisempi rockmetalli pistävät polvet notkumaan. Eikä levy koostu vain silkasta mätkeestä, sillä ensimmäinen sinkkubiisi, Muistan kuinka meillä oli ennen, on vaaraa uhkuva hitaampi numero. Rakkaus on vaarallinen asia, etenkin kun menneisyyden äänet eivät jätä sinua rauhaan. Harvoin tulee pohdittua yhden ja saman biisin aikana niin Nirvanan kuin The Curen valtavaa merkitystä, mutta tässä olisi nyt yksi parhaat perintötekijät summannut perillinen.

Uuteen satamaan ei ole missään nimessä täydellinen levy, mutta esikoisalbumiksi se on julmetun kova ja vakuuttava näyttö iskuvoimasta. Eikä tässä nojata ainoastaan sinkkuihin, sillä yksistään nimibiisi Uuteen satamaan olisi kultakimpale lukemattomille muille bändeille. Ja mainitaan nyt vielä kiekon sulkeva Ei turvapaikkaa, joka pystyy perustelemaan päälle viiden minuutin mittansa sielua kirveltävällä kivullaan.