Saksa: Apparat

Magma Tones

Kuvaava bändin nimi on mielestäni pitkässä juoksussa aina niin esiintyjien, kuulijoiden kuin satunnaisten musiikkikriitikoidenkin etu. Niinpä voi loogisesti todeta, että jos satut soittamaan kraut-rockia, niin eikö juuri Saksa olisi paras otsikko yhtyeelle? Tai yksi osuvimmista nyt ainakin?

Saksa on siis innostunut saksalaisesta kraut-rockista, jonka autobahnien alkupäät on helppo sijoittaa 70-luvun läntiseen Saksaan. Düsseldorfin suuret ja mahtavat ovat tietysti yksi selvin vertailukohta, etenkin kun rumpukoneet, syntetisaattorit ja kielisoittimet hehkuvat 70-luvun analogista lämpöä. Genrekuvauksessa puhutaan kyllä suomalaisesta ja ’neo’-termikin vilahtelee, mutta terminä tämä ns. uutuus on kyllä täysin riippuvainen kunkin kuulijan korvista.

Viisi instrumentaalikappaletta ja mittaa vajaat 35 minuuttia, eli koossa on sangen vinyyliystävällinen kokonaisuus, joka on helppo ikuistaa myös C-kasetille. Kaksi raitaa alittaa kuuden minuutin rajan, mutta tarttuvin materiaali taitaa kuitenkin löytyä sieltä pituusspektrin toisesta laidasta. Lähes yhdeksään minuuttiin yltävä Schlagzeug on motorik-naksutuksineen jo niin puhdasta Kraftwerkkiä, että jawohl. Kaava toimii ja koneet hurmaavat miehen, joten ollaan silti nöyrää poikaa Saksan edessä. Yhteneväisyydet Trans-Europe Expressiin ovat ilmeiset, mutta jos Madonna lainaa Metal on Metalia, niin miksi ei sitten myös Saksa?

Bändi takaa löytyvä Lauri Väinölä osasikin tällä erää yllättää, sillä siinä missä Kospel Zeithorn painuu marginaalin marginaaliin, on tämän nimikkeen alla luotu musiikki hämmästyttävän valtavirtamyönteistä kaikesta kurvikkuudestaan huolimatta. Toki päälle 9 minuuttinen Gelassenheit on melkoinen hapankaali purtavaksi, mutta maku on kaikkea muuta kuin döneristä.