Dark Buddha Rising: Mathreyata

Svart Records

Psykedeelisen sludgen ja savuisimman black doomin mustista kellareista esiin kömpivä Dark Buddha Rising on saavuttanut seitsemännen pitkäsoiton virstanpylvään. Vai pitäisikö sanoa hautapaaden, kun näin doomahtavasta ja mustasta materiaalista on kyse? Niin tai näin, Mathreyata on jykevää ja täyttä asiaa alusta loppuun saakka, joten bändin fanit nyt ainakin tietävät mistä päin infernon liekit jälleen puhaltavat.

Erillisiä raitoja kiekolle ei ole kertynyt kuin neljä kappaletta, mutta sehän on kaksi kertaa enemmän kuin viiden vuoden takaisella Inversum-albumilla. Mittaa Mathreyatalla on pitkäsoitolle sopivasti kolmen vartin verran, eikä painoluokituksissa ole tarvinnut ryhtyä tinkimään. Murskaavaa runttausta, pakahduttavia rakennelmia ja juuri kun ilma meinaa likistyä lopullisesti ulos keuhkoista, yhtye nostaa taas hieman jalkaa kaasulta. Jotta seuraava keskitys voi käynnistyä seuraavan mutkan takana, mutta tämähän on tietysti osa kokemusta.

Dark Buddha Rising siis pitää kiinni tinkimättömästä linjastaan, jota voi kuvailla raidasta ja sen kohdasta riippuen mm. shamanistiseksi, massiiviseksi, kylmääväksi ja psykedeeliseksi. Näin äärimmäinen ilmaisu ja syövereihin sukeltaminen tekeekin Mathreyatasta nauttimisen haastavaksi, koska jos et löydä mukaan tähän junaan, et vain ymmärrä ryhmän neroutta omassa genressään.

Suosikkeja on aina hankala poimia, mutta omaan makuuni keskimmäiseksi jääneet Nagathma ja Uni osuvat ehkä selkeimmin. Enemmän psykedeelisyyttä ja avarampia taivaita, eikä siinä määrin mustinta mustuutta, että sadepilvet olisivat alati niskassa. Onpa jälkimmäisen tempo jopa suhteellisen reipas – noin Dark Buddha Rising -asteikolla nyt ainakin.