Message Field: A Brief Visit to Skull

Soit Se Silti

Vajaa kaksi vuotta sitten pohdin porilaisen Message Fieldin Transformer Hill -debyyttialbumin äärellä, kuinka paljon saksalaista motorikkia voidaankaan tunkea pohjoiseen polveilevaan indierockiin ilman, että koko touhu hajoaisi partikkeleihinsa.

Rönsyilevää ja monitahoista debyyttialbumia oli äänitetty vuosien saatossa periodimaisesti, mikä saattoi muuntaa lopputulosta, ken tietää. Nyt on vuorossa toinen pitkäsoiton mitat täyttävä teos, jolla soundi on kehittynyt rutkasti, eikä ilmaisu muutenkaan muistuta tarpeettoman paljon esikoisesta.

A Brief Visit to Skull on niitä levyjä, joiden äärelle pitää pysähtyä, mikäli haluaa päästä sisälle sävellysten universumeihin. Tai ainakaan itse en saanut näistä kahdeksasta raidasta oikein mitään irti, ennen kuin toden teolla asetuin niiden äärelle ja nautin niiden progehtavista pop-kudelmista häiriöittä.

Kuulaus ja pehmeys ovat yhä määritteleviä tekijöitä jopa siinä määrin, että Luxin pehmeän samettiset pinnat saksofoneineen kaikkineen tuntuvat näinä harmaina päivinä jopa unettavilta. Hitaampi ja pidempi Tag on vuorollaan kuin loputtomiin venytetty hetki valveen kynnyksiltä, raukeiden soundien vyöryessä savuisina kaiken ylle.

Message Field on kiistatta löytänyt uuden soundin itselleen, erilaisten fonien ja kitarasoundien asettuessa taloksi, mutta samalla itse kappaleet tuntuvat uppoavan tarpeettoman syvälle pehmusteisiin. Toki Numbers lyö unimaailmalle yhä hanttiin ja folkahtavampi 135 on tahollaan hieno raita, mutta kokonaisuus vaikuttaa ehkä rahdun valjulta. Tai sitten allekirjoittaneen vastaanotin ei vain yllä näin toisenlaisiin taajuuksiin viestikentillä.