Julkaistu: 09.11.2020
Arvostelija: Mika Roth
Guggen Recörds
Olen jo oppinut, että kun posti tuo kirjeen Guggen Recördsiltä, voi sen sisällöltä odottaa oikeastaan mitä vain. Ns. listakamaa on ehkä suhteellisen turha kaipailla, mutta yleensä firman kustantama musiikki johtaa iloiseen yllätykseen. Lafkan pomo Kalevi Suopursu, joka itsekin tarttuu tasaisin väliajoin ties mihin soittimiin, tuntuu omaavan ainutlaatuisen maun. En sano, että hänen makunsa olisi täydellinen tai toisinaan edes helppo ymmärtää, mutta kenen maku toisaalta on?
Transistorit pistävät koskettimet soimaan ja rummut paukkumaan, kun kiipparivastaava Anna Pesonen ja rumpujaan huomiota herättävästi kurittava Sebastian Krühn antavat niin sanotusti palaa. Tässähän on kasassa puolet Samanna-yhtyeestä, mutta musiikillisia yhteyksiä bändeillä ei oikeastaan ole lainkaan. C-kasetin kappaleista jokainen on instrumentaali, tosin muokattua vokaalia saattaa havaita ainakin Hip-hop-tanssijat -planeetta -humuilulla.
Avaruusaluksien ohituskaistalla on jo mukavan nostattava sfääristely, mutta jotain huomattavasti jykevämpää odottaa kulman takana. Mämmi läsähtääkin varoittamatta keskelle hikisintä jazz-klubia, jonka läpi saattaa kulkea se todellinen intergalaktinen pikatie, tai siltä ainakin tuntuu. Uskomaton rummutus, svengaus ja koskettimien psykedeeliset kuviot saavat värit räjähtämään muuallakin kuin päässä.
Tähtilaivan viihtyisässä loungessa poiketaan, kun Leijuntaa avaruudessa säröilee analogisesti ja fiilistelee jazzahtavien äänien ristiaalloissa. Vastavoimia on selvästi haettu, mutta itse tarina jää kenties leijumaan ilmaan – vai oliko se nyt tarkoituskin? Albumin sulkeva Kirsikkapuu-planeetta on selvä sisarusraita, ja lähes kymmenessä minuutissa avaruuden tutkimattomia korpimaita ehditään kartoittaa ainakin parin aurinkokunnan verran. Kirsikkapuu voi tietysti viitata raidan lievästi aasialaiseen fiilikseen, että oltaisiinko nyt ihan jossain taivaiden tuolla puolen rakennetun New Tokion kaduilla? Ken tietää.
Paljon perkussioita ja koskettimista kaivettuja soundeja, impulsiivista impulssivoimaa, runsaasti mielikuvitusta ja sopivasti improvisaatiota. Kyllä minä ainakin tämän läpi tähtiä näen, eksoottisia eksoplaneettoja ja jäisiä kuita, sekä paljon muuta.
Kiipparivastaava Anna Pesonen ja rumpujaan huomiota herättävästi kurittava Sebastian Krühn tutkivat avaruudellisia sfäärejä instrumentaalimusiikin keinoin. Avantgardea, scifiä ja jazzia jossain suhteessa, luultavimmin.
(Päivitetty 9.11.2020)