J Mikael: Puu

Omakustanne

J Mikael -nimen takaan l�ytyy yhden miehen yhtye, joka julkaisi debyyttialbuminsa loppuvuodesta 2019. Kyseinen Vesi-pitk�soitto vilahti tuolloin allekirjoittaneelta ohi, mutta toinen albumi p��tyi Desibeli.netin toimitukseen. Puu on itse asiassa ilmestynyt jo elokuussa, mutta nykyisess� maailmantilanteessa muutaman kuukauden viiv�stys ei tunnu en�� miss��n. Ja mihink�s se folkahtava pop ehtisi muutamassa kuukaudessa vanhenemaankaan.

Albumin kuusitoista raitaa luottavat pitk�lti mies & kitara -kaavaan, ja nyt on k�yt�ss� l�hinn� nylonkielinen kitara. Toki tukena on hiukan ly�m�soitinta ja muuta pient�, mutta todellisuudessa n�m� biisit el�v�t ja hengitt�v�t trubaduurintuolilla. Hyv�ll� poljennolla soutavat Sin� ja Vapauta erottuivat heti k�ttelyss� edukseen, eik� Viisasten kivi ole ainakaan nime��n heppoisempi, kun rytmipuolta hy�dynnet��n viel� kaupan p��lle suorastaan nerokkaasti.

Bob Dylanin nime� on vaikea v�ist�� t�m�nkaltaisten levyjen kanssa, eik� Leonard Cohenin maininta ainakaan johda kuulijaa harhaan. Etenkin kun Kii ja Myrsky voisivat olla yksinkertaistettuna per�isin suoraan mestarin katalogista � ja t�m� oli siis vain silkka kehu. Vaikutteita, vaikuttajia, vaan ei suoria s��nt�jen m��r��ji� � onneksi.

Puu soi hienosti ja monisyisesti, mutta J Mikael sitoo mielest�ni itsens� tarpeettoman tiukkaan sapluunaan. Etenkin vokaalien puolella kannattaisi jatkaa kehitysty�t�, koska hienot rivit ansaitsisivat joskus mielest�ni v�kev�mpi� tulkintoja, eik� ilmaisupaletin kasvattamisestakaan varmasti haittaa olisi. Kauniita hetki�, parhaimmillaan pohtivia tekstej� ja kuulaan niukkoja ��nimaisemia, joiden parissa viihtyy vaivatta.