Emola-Hatsina String Band: Hobo Sapiens

Karkia Mistika Records

Ja sitten on aika nauttia tyystin erilaisesta musiikista. Unohtakaa siis ns. normaalin popin, rockin ja instrumentaalimusiikin rajat, koska t�ll� matkalla tulemme ylitt�m��n ne.

Emola-Hatsina String Band on sama asia kuin Esa Kuloniemi ja Antero Mentu. Kuloniemi soittaa slidekitaraa, akustista kitaraa sek� vahvasti efektoitua �antiikkirumpukonetta�, silloin kun moiselle vain ilmenee tarvetta. Mentu vastaa puolestaan sitarin soitosta ja vahvasti efektoidusta s�hk�kitarasta, jota soitetaan jousella ja ilman. Biisit ovat toisinaan l�hemp�n� noisea, toisinaan taas kuulostetaan kovinkin folkilta, l�nsimaiseksi ja it�maiseksi miellettyjen palasten muodostaessa kummia kuvioita.

Koska sain arvioitavaksi vain k�pp�isen CD-R:n ja saatteen, jossa ei mainita sen kummemmin biisien nimi� kuin kaikkia levyn tekoon osallistuneita henkil�it�, olin liev�sti huputettu. Toisaalta moinen voi olla hyv�kin asia, etenkin kun ollaan n�in l�hell� marginaalin reunaa. Verkon k�tk�ist� l�ytyi kuitenkin sen verran tietoa, ett� Medley: Whole Lotta Suffering of Cold and Hunger pit�� tosiaan sis�ll��n Suomen kaartin paluulaulun. Balkanillehan on mahdottoman pitk� matka ja siell� kulttuurit ovat aikojen alusta saakka sulautuneet toisiinsa, joten ehk� siell� ovat soineet sitaritkin suomalaisten r�histess�.

Hobo Sapiens on julkaistu vinyylilevyn� ja juuri tuossa formaatissa kiekon h�mment�v� kaksipuolisuus toimii. En muista juuri t�t� kummallisempaa albumikokonaisuutta, mit� nyt klassikoksi nostettu Neu!:n �75 voisi k�yd� kilpakumppanista. Ensimm�inen puolisko on hele�� folk-utuilua, sitarin soidessa ja vanhoille krautrokkareille ominaisen leijunnan toimiessa p��t�hten�. N�iss� kappaleissa viivyt��n t�ydellisiss� kes�p�iviss�, kiireett�, paineetta ja vailla rumia saumoja.

B-puolen kaksi raitaa, Varjolaivue ja Punainen Saimaa ovatkin sitten industrialin katkuista, Frankensteinin saumoilla varustettua painajaista. Rumpukoneet tulevat, s�r�iset ja s�hk�iset ��net kaikuvat, poukkoilevat ja v��ntyilev�t, ja vaikutteita on saatettu saada niin Skinny Puppyn kuin sekap�isten belgialaistenkin touhuista. Ja luultavimmin my�s indu-elektron muilta saksalaisilta pioneereilta.

Kuuntelukokemus on kaksijakoinen, h�iritsev� ja kummallinen, mutta jos satut viritt�ytym��n oikeaan tunnelmaan, voi ��nten ter�ssinfoniasta nauttia t�ysin rinnoin. Itse ihastuin t�h�n, tosin l�hipiirist� satoi my�s runsaasti kritiikki�.