Jukra: Paljain jaloin

Omakustanne

Ilmavaa ja rakenteiltaan miltei hauraaksi laskettavaa folkpoppia luova Jukra julkaisi esikoisalbuminsa jo kes�n helteiden aikaan. Ilman fyysist� laitosta j��nyt pitk�soitto vilahti Desibeli.netin tutkaruutujen ohitse ilmestymishetkin��n, mutta mihink�s hyv� musiikki muutamassa kuukaudessa vanhenisi.

Yhtye jatkaa tutuilla teill��n, eli yhtym�kohdat reilun kahden vuoden takaiseen Ep�tosi EP-levyyn ovat ilmeiset, mutta samaan aikaan kehityst�kin on tapahtunut. Hattua on nostettava etenkin siit�, ettei esikoiselta l�ydy ainuttakaan aiemmin julkaistua biisi�. Tarpeettoman useinhan esikoisalbumit ovat �t�h�n asti kuultua� tyyppisi� kokoelmia, mutta Paljain jaloin -pitk�soitto vaikuttaa syntyneen tiiviimm�ss� aikakehyksess�.

Avauskappale En muista nime�ni on hiljaiseksi pist�v� startti. Muistisairaan h�mmennys ja eri aikalinjojen sekoaminen luovat kauniin, ja eritt�in koskettavan kappaleen, jossa l�heisen h�t� riipaisee syv�lt�. Muistojen tiet� kulkee my�s 2 minuuttia, tosin kulma on nyt tyystin toisenlainen. Arki n�ytt�ytyy t�rke�t yhteiset hetket varastavana h�yryjyr�n�, jossa l�heisen asiat j��v�t takapenkille, kun pit�� keskitty� vain omaan kuplaan.

Tekstit ovatkin Jukralle elint�rkeit�, mutta niin on my�s ilmaviksi sovitetut s�vellykset, joissa pienet perkussiot ja kielisoitinten jokainen nuotti kuuluvat selkein�. En tosin oivaltanut aivan jokaisen biisin, tai rivin, tarkoitusta, mutta ainakin reilun puolen tunnin mittainen levy on kokonaisuutena mit� ehyin. J�in my�s kaipaamaan edes paria ��nekk��mp�� kohtaa, jotta l�hinn� hiljaisuuden ��rell� soiva levy olisi saanut niit� aina tarvittavia kulmakohtia. Kaunista kiistatta, mutta toimii selvemmin EP-mitassa, kolmen-nelj�n raidan annoksina.