Caput: Good Camel

Omakustanne

Alkuun pieni tietoisku kaikille pienille bändeille: vaikka olisitte kuinka pieniä, niin kannattaa mainostaa omaa albumia jonkinlaisilla saatesanoilla. Eikä pieni taustatieto olisi koskaan pahasta.

Pienen tietojen penkomisen perusteella Caput on Pielaveden suunnilta kotoisin oleva bluesahtavaa rockia soittava pumppu, jonka Good Camel on jossain vaiheessa kuluvaa vuotta ilmestynyt esikoisalbumi. Studion puolella tarpeeton hoonaus ja hinkkaus on jätetty väliin, joten soitossa on aitoa tatsia ja soitossa sopivaa säröä, vaikka melodisuutta trio tukeekin henkeen ja vereen.

Avausraita Rock’n Roll Never Dies kertoo tietysti jo nimellään paljon, eikä neilyoungmainen ilmaisu jätä kylmäksi, jos ensinnäkään lämpenet moisesta tyylistä. Boogiemman junan kyytiin hypätään One Good Songin myötä, jolloin huomaan pohtivani, että kuinka tosissaan rockin tahkoa mahdetaan sittenkään pyörittää – no, ehkä hepuilla on vain poikkeuksellisen hauskaa rokkauksen parissa.

Maailma on täynnänsä angstisia muusikoita, mutta edes Black Train Day ei saa Caputin taivaita synkkenemään lohduttomiksi. Onkin mukava kuunnella musiikkia, jossa pöydät ovat täynnä puolitäysiä laseja ja tarinankerronta voi kulkea hymyilevin kuvauksin, kuten Educated Man hieman myöhemmin osoittaa.

Rockin kuolemaa on ennustettu jo 50-luvun lopusta saakka, mutta ei se mihinkään ole kuolemassa niin kauan kun maailmassa riittää iloisia rokkareita. Eikä muutama napakka biisi heikennä asiaa. Näistä 11 raidasta ei löydy ainuttakaan megahittiä, uutta suuntaa tai edes vallankumouksellista soundia, mutta eipä siitä olekaan kyse.