Memoremains: The Cost of Greatness

Omakustanne

Mikä on suuruuden hinta, ja mihin saakka voimme yltää tekemättä liikaa kompromisseja? Näitä ikuisia kysymyksiä on pyöritelty aikojen alusta, mutta eihän niihin mitään yksiselitteisiä vastauksia voi saada. Toisaalta: jokainen meistä tietää kyllä päätöstensä summaan, viimeistään yön pimeinä tunteina.

Sen syvemmälle filosofian soihin uppoamatta totean, että seinäjokelaisten albumi on nimetty ainakin komeasti. Ihastuin jo reilu kaksi vuotta sitten Memoremainsin luomaan discohevin ja oopperametallin yhdistelmään, jossa lopputulos oli enemmän kuin osiensa summa. Ja vaikka Louder EP-levyltä ei mukaan ole mahtunut ainuttakaan siivua, niin sinkkubiisit Pounding Heart, Bring It On ja Eternal Fame ovat päässeet kaikki mukaan. Eikä tuo mikään ihme toisaalta ole, sillä näistä raidoista jokainen on täysosuma.

Koskettimilla ryyditetty rock raikaa, oopperamaiset elementit väijyvät mäkien takana ja tanssilattiakaan ei jää rauhaan, jos nyt se Madonna-versiointi on jäänytkin rannalle – onneksi. Ns. uusista biiseistä Riot in the Crowd on täydellinen turboraita ässäsuoran jatkoksi ja Lift Me Up pitää sisällään sellaisen koukkukertsin, että taas kuulijaa viedään kuin pässiä narusta.

Entä sitten se oopperahevi? Ei hätää, levyn sulkeva nimibiisi The Cost of Greatness kaivaa esiin bändin sisäiset Andrew Lloyd Webberit ja lopputulos on ainakin jotain muuta. Kataja saattoi lopussa kapsahtaa, mutta kyse on vain allekirjoittaneen mielipiteestä. Oikeissa olosuhteissa päälle kymmenminuuttinen goljatti saattaa päästä oikeuksiinsa, mutta ehkä tulevaisuudessa kannattaisi keskittyä toisiin kehityslinjoihin.

Memoremains on tappavan kova sinkkubändi ja The Cost of Greatness on hyvä levy, mutta ei missään nimessä erinomainen kokonaisuus. Vaikka Where is the Gold ja Mindreader periaatteessa katkaisevat vauhtikisat, muodostavat albumin biisit mielestäni tarpeettoman tiiviin ja yhteen suuntaan kallistuneen nipun. Esikoinen on kuitenkin vasta esikoinen, ja tästähän se työ varsinaisesti alkaa.