Neon Angel: Neon Light District

Sliptrick Recrods

Enkeleitä neonvaloissa vai neonvaloista tehtyjä enkeleitä? Niin tai näin, lukseja on ainakin riittävästi Neon Angelin hard rockissa, joka nojaa voimakkaasti 80-luvun loisteputkiin ja hard rockin sääntöihin. Okei, ei enempää vääntöä valoista, vaan keskitytään itse musiikkiin.

80-luvun suuret ja mahtavat ovat tunnettuja myös Tampereella, josta Neon Angel on kotoisin. Bändin ja sen jäsenten historioita ei lähdetä saatesanoissa sen kummemmin avaamaan, mutta veikkaisin kokemusta löytyvän jo jonkin verran. Neon Light District on näet alusta loppuun saakka huippuunsa trimmattu hard rock -levy, joka täyttää genrensä mitat ja säännöstöt, eikä sorru myöskään lastentauteihin.

Avaus on suorastaan huumaava, kun Another Kind of Love takoo järisyttävän kertosäkeensä kuulijan otsalohkosta sisään. Melodia on ensiluokkainen, samoin kitarariffi ja vokalisti Johanna Eteläkari pistää parastaan, kuinkas muutenkaan. Bändin nimibiisi Neon Angel on karannut suoraan 80-luvun actionleffojen ääniraidoilta ja mikäli tämä sattuisi olemaan vinyylilevy, pitäisi A-puoli sulkea slovarilla. Kuinka ollakaan: Are You There osuu balladisuoneen kerralla.

B-puolella positiivinen turpasauna jatkuu, kun Mad Maxista inspiroitunut World on Fire rokkaa tietään tähtiin ja The City is Sleeping räyhää mehukkaan riffinsä ympärillä. Eihän tässä mitään pyöriä uudelleen keksitä, mutta niille annetaan kelpo vauhdit nyt kuitenkin. Kiekon sulkeva mahtiballadi Simon on omaan makuuni jo tarpeettoman titanicmainen, vaikka soundipuolella pientä modernisaatiota onkin havaittavissa.

Muoto on siis suvereenisti hallussa, mutta itse sisältö jättää etenkin persoonallisuuspuolella sen verran toivomisen varaa, että suosin yhä alkuperäisiä.