Slow Pulp: Moveys

Winspear

Slow Pulp on nuori yhdysvaltalainen yhtye, jonka juuret johtavat Wisconsinin Madisoniin. Sieltä nelihenkinen poprock-bändi on siirtynyt läheiseen Chicagon suurkaupunkiin, mutta musiikkinsa puolesta Slow Pulp kuulostaa mielestäni yhä pohjoisemmalta, lämpimämmältä ja folkimmalta.

Moveysin syntyhistoria on ollut vaikea ja poikkeuksellisen kuoppainen, sillä vakavan sairauden takia bändi päätyi viskaamaan jo käytännöllisesti katsoen valmiin albumin roskiin. Tarina ei kerro missä määrin, jos missään, hylätyn materiaalin pariin on enää päädytty, mutta ratkaisu on aina kova. Toki ryhmän historiasta löytyy jo pino pienjulkaisuja, mutta debyyttialbumin rima nostetiin silti melko korkealle.

Kiekon alkupuolella kuultava Idaho on tavallaan jo ensimmäinen täydellinen kuva albumista: biisin pehmeät linjat ja miellyttävät ääniaallot saavat pohtimaan, josko dream rockin genreä on jo olemassa. Vokalisti-kitaristi Emily Massey laulaa pehmeästi, mutta selvästi, eikä edes päälle neljän minuutin yltävä mitta nouse ongelmaksi. Puolet lyhyempi At It Again on niin ikään osuma, eikä ihme että kumpikin siivu on valittu sinkuiksi.

Vaihtelua ja väriä pakettiin tuo shoegazen kanssa flirttaileva Channel 2, jonka päävokalisti on basisti Alexander Leeds. Ehkäpä herralle kannattaisi antaa enemmänkin laulettavaa, tai ainakin vokalistin yhteistyötä kannattaisi ehdottomasti lisätä.

Moveys ei ole vielä täydellinen poprock-levy, mutta se ei jää kovinkaan paljoa moisesta.