Jacks Basket Room: Wrong Turn

Omakustanne

Siitä on vierähtänyt pian kolme vuotta, kun pohdin Jacks Basket Room -yhtyeen Welcome To -esikoisalbumin äärellä bändin huimaa potentiaalia. Tuolloin palaset eivät loksahdelleet kohdilleen, vaikka Amerikan blues rock, country ja roots olivat jo hallussa. Toista pitkäsoittoa saatiinkin sitten odottaa hiukan kauemmin, vaikka Stray-sinkkku jo keväällä lupailikin uutta.

Toisella pitkäsoitollaan Jacks Basket Room on lähtenyt rohkeasti laventamaan musiikkikirjoaan ja 22-Pistepirkosta tutut apuvoimat eivät ainakaan heikennä lopputulosta. Yhdentoista raidan mittainen albumi lähentelee perinteistä kolmen vartin mittaa, mutta kiitos vivahteikkaamman biisijoukon matka ei käy tarpeettoman pitkäksi.

Pohjalla on yhä kitararock-yhtye, mutta lisukkeet ja mausteet saavat rootsahtavan annoksen tulisuusasteen kohoamaaan. Saatesanoissa viskataan torvien kylkeen jopa New Orleansin kaupungin legendaarinen nimi, mutta itse näkisin lopputuleman enemmänkin useiden eri tyylien hieman toisenlaisena sulautumana. Amerikkalaista – kyllä, mutta fennosskandinaavisella kulmalla, ja tämä saattaa olla se kortti jota tulevaisuudessa sopisi pelata rohkeamminkin.

Niinpä Oh, Helen voi kiikuttaa keinutuoliaan Alabaman porstuoilla, mutta radiosta kuuluu myös lauantain toivotut kaukaa pohjoisesta. Piece of Me soi komeasti lähellä Jefferson Airplanea, kolhimatta kuitenkaan kylkiä. Massiivinen Treasure of the Miner Man nostaa eeppisiä pisteitä laajakangassoundeillaan, joissa jokainen nuotti ja painotus on kohdillaan, mutta biisi ei paisu pilalle. Jo esikoisella leikiteltiin kuumemmilla rytmeillä ja Shark nosteleekin sheikaten selkäeväänsä, torvien törähdellessä voikin tuntea hampaiden mukavat näykkäykset nilkoissa.

Pientä petrausta koetaan jokaisella tontilla, mutta kokonaisuutena albumi jää mielestäni yhä jotenkin vajaaksi. Potentiaalia on huimasti ja luultavimmin keikalla orkesteri lakaisisi jalat altani, joten jäädään odottelemaan sitä oikeampaa käännöstä.