Jacks Basket Room: Wrong Turn

Omakustanne

Siit� on vier�ht�nyt pian kolme vuotta, kun pohdin Jacks Basket Room -yhtyeen Welcome To -esikoisalbumin ��rell� b�ndin huimaa potentiaalia. Tuolloin palaset eiv�t loksahdelleet kohdilleen, vaikka Amerikan blues rock, country ja roots olivat jo hallussa. Toista pitk�soittoa saatiinkin sitten odottaa hiukan kauemmin, vaikka Stray-sinkku jo kev��ll� lupailikin uutta.

Toisella pitk�soitollaan Jacks Basket Room on l�htenyt rohkeasti laventamaan musiikkikirjoaan ja 22-Pistepirkosta tutut apuvoimat eiv�t ainakaan heikenn� lopputulosta. Yhdentoista raidan mittainen albumi l�hentelee perinteist� kolmen vartin mittaa, mutta kiitos vivahteikkaamman biisijoukon matka ei k�y tarpeettoman pitk�ksi.

Pohjalla on yh� kitararock-yhtye, mutta lisukkeet ja mausteet saavat rootsahtavan annoksen tulisuusasteen kohoamaaan. Saatesanoissa viskataan torvien kylkeen jopa New Orleansin kaupungin legendaarinen nimi, mutta itse n�kisin lopputuleman enemm�nkin useiden eri tyylien hieman toisenlaisena sulautumana. Amerikkalaista � kyll�, mutta fennosskandinaavisella kulmalla, ja t�m� saattaa olla se kortti jota tulevaisuudessa sopisi pelata rohkeamminkin.

Niinp� Oh, Helen voi kiikuttaa keinutuoliaan Alabaman porstuoilla, mutta radiosta kuuluu my�s lauantain toivotut kaukaa pohjoisesta. Piece of Me soi komeasti l�hell� Jefferson Airplanea, kolhimatta kuitenkaan kylki�. Massiivinen Treasure of the Miner Man nostaa eeppisi� pisteit� laajakangassoundeillaan, joissa jokainen nuotti ja painotus on kohdillaan, mutta biisi ei paisu pilalle. Jo esikoisella leikiteltiin kuumemmilla rytmeill� ja Shark nosteleekin sheikaten selk�ev��ns�, torvien t�r�hdelless� voikin tuntea hampaiden mukavat n�ykk�ykset nilkoissa.

Pient� petrausta koetaan jokaisella tontilla, mutta kokonaisuutena albumi j�� mielest�ni yh� jotenkin vajaaksi. Potentiaalia on huimasti ja luultavimmin keikalla orkesteri lakaisisi jalat altani, joten j��d��n odottelemaan sit� oikeampaa k��nn�st�.