Rohkeat kuvat: Hauskaa, mutta ei koskaan enää

Soit Se Silti

Rohkeat kuvat on ilahduttanut viimeisen reilun vuoden ajan vahvalla sinkkuketjullaan, joista ensimmäisenä kuulin Mitä mä siinä voitan -helmen vajaa puolitoista vuotta sitten. Sittemmin Oulusta Helsinkiin siirtynyt poprock-yhtye on tehnyt nimensä tutuksi ja alun The Smiths -vaikutteet ovat sulautuneet osaksi jotain suurempaa. Näin vaikka Syksy-sinkku soundaa kyllä yhä rikollisen brittiläiselle.

Kiehtovasti nimetty Hauskaa, mutta ei koskaan enää -albumi summaa pitkälti sinkkuja, tosin aivan jokainen sinkura ei ole päässyt mukaan näihin juhliin. Jo kuulluista ja kuulemattomista numeroista yhtye on kasannut napakasti toimivan albumikokonaisuuden, jossa kuullaan jopa ihka oikea Välisoitto, eli kahta eri osioita yhdistävä instrumentaaliraita.

Sinkut ovat sinkkuja, mutta osana isompaa kokonaisuutta etenkin em. Syksy ja kiekon loppupuolelle sijoitettu Bussi nro 4 loistavat, nostaen samalla kokonaisuuden arvoa. Kumpikin raita saa toistuvasti laulamaan mukanaan, mistä pahoittelut naapureille, ja niiden äärellä on vaivatonta pohtia elon muitakin probleemia suorasti ja epäsuoremmin. Monissa tarinoissa voimapisteenä toimii rakkaus, etenkin pieleen mennyt sellainen, kiville karahtanut ihastuminen ja parisuhteen arkiset töyssyt, mutta puolityhjään tuoppiin ei kuitenkaan nillitetä lohduttomina. Monia tarinoita leimaakin toivo ja se, että osataan edes arvostaa sitä mikä joskus oli. Muistokin kun on parempi kuin ei mikään.

Maailma on tietysti väärällään kitarapoprockia, josta on helppo piirtää viivoja legendaarisiin brittiorkestereihin. Silti huomaan aidosti pitäväni tästä levystä, jolla angloamerikkalainen ja suomalaisugrilainen sopivat jotenkin saman pöydän ääreen. Jos ette muuten usko, niin kuunnelkaapa täydellinen popvalio Joo ja yrittäkää vastustaa vastustamattomia pop-koukkuja.