KabukiDrop: KabukiDrop

Omakustanne

Punkahtavaa thrashia vai thrashin makuista punkkia? Kas siinä merkittävin ydinkysymys, joka sinkoili osin hämmentyneessä päässäni turkulaisten halonhakkuuta kuunnellessa. KabukiDrop pohti jo keväisellä Hyvinvointii ja kotiviinii -sinkullaan elon makoisia ja karvaampia puolia, joten askelmerkit olivat tavallaan kyllä tuttuja, mutta silti albumimitan aiheuttamat vaikutukset olivat yllättäviä.

Ryhmän itsensä mukaan nimetty pitkäsoitto on niitä kiekkoja, jotka soundaavat juuri itseltään, mutta tahtovat aina tasaisin väliajoin muljauttaa itsensä pois sapluunasta. Juuri kun metallisempaan mätkeeseen ehtii tottua pamahtaa korville punkeista punkeinta räyhää, minkä lisäksi bändi flirttailee mm. kepeämmän rockin kanssa. Aluksi pidin biisijärjestystä epäonnistuneena, sitten kontrastit lähtivät toimimaan ja nyt en tiedä missä oikein seistä.

Costa Concordian pari astetta pehmeämmistä soundeista on rutkasti matkaa Korruption metallivyörytykseen, puhumattakaan päätösraita Johtajan postpunkahtavasta synkistelystä. Ja jotta pasmat menisivät mahdollisimman sekaisin, on avauksena kuultava instrumentaaliraita Welcome to Planet Kabuki kuin jostain modernista westernistä karannut raita, joka on kuitenkin komea ja eeppinen.

Olisi helppoa tuomita koko touhu vain liian aikaisin studioon päätyneen ryhmän puolivillaisena törttöilynä, mutta on näissä biiseissä, luotailevissa kurotteluissa ja (oletettavasti) puhtain otsin luoduissa teksteissä kuitenkin riittävästi sitä jotain. Ei mitään erityistä tanssidraamaa, tai edes vapaapainia, mutta droppaa silti mukavasti otsalohkoon.