Lapsuus: Kaikki menee mustaksi

Stupido

Siitä ei ole puoltatoista vuottakaan, kun ihastelin Lapsuus-yhtyeen harmipunkkia ryhmän itsensä mukaan nimetyllä C-kasetilla. Nyt tueksi on saatu ihka oikea levy-yhtiö ja annoskokokin on kasvanut lähemmäs puolen tunnin mittaiseksi. Tuota periaatteellista albumin rajaa (eli puolta tuntia) ei oikeastaan ylitetä, mutta ehkä näin on parempikin, sillä yksi täyteraita enemmän olisi vain heikentänyt kokonaisuutta.

Melodinen punk rock raikaa ja paukkuu, kun toinen toistaan nopeammat siivut lasketellaan maisemaan. Kymmenen biisiä pitävät tietysti sisällään jo aiemmin kuullut Autolla mereen ja Rikkinäisen sydämen tuoksu -sinkut, mutta kenties väkevimmät raidat ovatkin nimeltään hieman toisenlaisia.

Kyseessähän on tietysti silkka makuasia, mutta kiekon sulkeva Laiva näppärine ”tänä yönä kukaan ei huku yksin” -huutoineen osaa kiteyttää paljon Lapsuus-orkesterin mustanharmaasta punkista. Toisaalta oletettavasti tahallisen kornisti nimetty C’mon Baby Yeah hymyilee jo rock-uskottavuuden vaatimalle kohtalokkuudelle, kun ”me ollaan kuin jonkun rokkilevyn kannesta”. Miten sä voit kyselee sen sijaan kovia kysymyksiään vailla pienintäkään ironiaa, sillä toisinaan elämä on kaikkea muuta kuin rokkiunelmaa.

Kaikki menee mustaksi -albumi on rosoisessa tylyydessään hankalasti haltuun otettavissa, kun nopeat raidat vuorottelevat vieläkin nopeampien vetojen kanssa. Kitarasoundi on pääosin silkkaa piikkilankaa ja naisvokalistin asenteikas ilmaisu lappaa lisää jauhoja suuhun. Ehdotonta, se on sanottava, ja livenä taatusti silkkaa dynamiittia.