Uniklubi: Ajan piirtämät kasvot

Playground Music Finland

Uniklubi oli saapunut suurten kysymysten äärellä edellisellä albumillaan, joka katkaisi pitkäksi venähtäneen pitkäsoittotauon. Reilun kahden vuoden takainen Tulennielijä heitti ilmoille jopa kysymyksen, josko olisi aika pistää hanskat naulaan. Tältä pohjalta en tiennyt mitä oikein odottaa bändiltä, joten Ajan piirtämät kasvot -albumi pääsi yllättämään kerrassaan positiivisesti.

Toki levyä edeltäneet sinkut vihjailivat ruudin kuivuneen merkittävästi, mutta vanhassa kunnon albumimitassa iskujen kokonaisvoima on suorastaan huumaavaa. Kiekon puolivälin tienoille sijoitettu Huojuva silta on mitä kaunein puoliballadi, jonka melodia tarttuu edelleen samalla voimalla kuin keväällä 2019. Samoin naapuriraita Siipirikko, jolla kuullaan jopa aitoja jousia, voittaa edelleen kyynisenkin arvioijasedän puolelleen puhtaalla sydämellään.

Entä sitten ne muut raidat? Syksyinen sinkkusiivu Bailaten koko elämä runttaa rokkia suuremmalla rosoisuudella ja härskisti tanssittavuutta lisäävä Sinut tahtoisin vielä tasapainoilee naiiviuden rajoilla, mutta Uniklubi on oppinut sitomaan lankansa sotkeutumatta niihin. Kyse ei ole mistään mullistavasta muutoksesta, mutta jotenkin kaikki asettuu vain luontevammin ja istuvammin paikoilleen.

Avausraita Sulla on lupa ujuttaa puolestaan klubien biittiä laveasti maalattuun rock-kankaaseen, jossa AOR ei ole ruma sana, eikä liian ylös yksinkertaisesti voi päästä. Kiitosta on annettava myös siitä, että tiivistämisen ja kiteyttämisen jalo taito on omaksuttu ensiluokkaisesti. Vain kaksi raitaa ylittää neljän minuutin rajan ja albumin kokonaiskesto ei ylitä edes 40 minuuttia, mutta tällä erää virsi on lyhyesti kaunis.

Vuoden 2020 Uniklubi kuulostaa vapautuneelta, modernilta ja terävältä – sekä yhä edelleen omalta itseltään. Yhteistyö tuottaja Rauli Ekolinin kanssa vaikuttaa myös sujuneen mallikkaasti, joten 20-luku avautuu mitä lupaavimpana Uniklubin edessä.