RiESA: Olipa kerran Sikakylä

Omakustanne

Räyhää ja möykkää on riittänyt myös Desibeli.netin sivuilla, kun RiESA on puskenut pienjulkaisujaan lenkki kerrallaan maisemaan. Samalla kolmikon kulmikas rockmetalli on jalostunut, kehittynyt ja monipuolistunut, persoonallisuuspisteiden karttuessa siinä sivussa. Viime vuoden puolella julkaistu Paholaisen musiikkia EP-levy oli onnistunut välitilinpäätös, jonka jälkeen ryhmä ryhtyi valmistelemaan toista pitkäsoittoaan.

Näinä digirampautettuina aikoina, kun pitkäsoittoformaattia pidetään joissain piireissä jo hieman vanhentuneenakin, ottaa RiESA tietysti aivan omanlaisensa lähestymistavan vanhaan tuttuun albumiin. Olipa kerran Sikakylä on näet teemalevy, jolla kerrotaan unohdetun Sikakylän ja sen asukkaiden tarina, ja kiekon kansilehdykkä onkin merkittävä osa kokonaistaideteosta. Konseptilevyt yhdistetään helposti 70-lukuun ja villasukanlämpöiseen progeen, mutta RiESAn käsissä teemalevy saa aivan toisenlaiset vauhdit omaan alamäkeensä.

Nimibiisillä käynnistyvä vuoristorata osuu ensimmäisen kerran täysin kohdilleen vasta Moukanmoukarin heilahtaessa isossa kaaressa. Metallisin ja hardcorein osuus löytyy jostain missä Lihahärkä polkee sorkkansa aina deathin synkkiin multiin saakka. Toiseen laitaan heiluri viskataan puolestaan kun Testamentti salakuljettaa ruuhen kyytiin svengaavaa tulilientä, mutta samaa tehoa ei saada välitettyä kaikkiin raitoihin.

Kymmenen raitaa ja hiukan päälle 31 minuuttia on pitkäsoitolle hieman lyhyeksi jäävä mitta, mutta samalla se pitää musiikkiannoksen mielekkäänä, sillä eihän tällaista rockmetallin rätkettä jaksaisi päälle 70 minuuttia, mikä on vanhoille konseptilevyille ominainen mitta. Bloody Mary saa lopussa uuden merkityksen ja ehkäpä on parempikin moisen kylän jäädä sinne satujen maahan.