Galya Bisengalieva: Aralkum

One Little Independent Records

Yksi aikakautemme suurimpia ympäristökatastrofeja on Araljärven kuivuminen, joka on johtanut valtavien ekosysteemien täydelliseen tuhoutumiseen. Vuonna 2020 Araljärvestä on jäljellä enää pikkiriikkinen osa, jota pyritään yhä suojelemaan, mutta tämäkin taistelu on vaikea ja haastava. Kuivuneen pääaltaan tilalla on nyt Aralkumin aavikko, joka on myös Galya Bisengalievan albumin nimi.

Bisengalieva on syntynyt Kazakstanissa, Almatyn suurkaupungissa, ja tätä nykyä hän kuuluu arvostettuun London Contempary Orchestraan. Kyseinen orkesteri on eräänlainen uusien ajatusten ja nuorien soittajien, säveltäjien ja esiintyjien hauduttamo, jossa klassinen musiikki voi muotoutua alati uusiin, entistäkin ennakkoluulottomiin muotoihin.

Tuo ennakkoluulottomuus ja avarakatseisuus kuuluu myös Bisengalievan albumilla, jossa klassiset soittimet yhdistyvät elektronisiin ääniin, kuuden instrumentaaliraidan muodostaessa kolmiosaisen teoksen. Teemana on Araljärven kohtalo, ja mahdollinen pieni toivonpilke, jota ilman monet ihmiset eivät tulisi enää toimeen.

Aralkum on elektroninen ja orgaaninen samaan aikaan, se ei pauhaa ja möyryä, vaan aaltoilee kuin ikiaikainen vesi. Rauha, tyyneys, luonnon läheisyys, jopa hiljaisuus ovat kaikki merkittäviä tekijöitä suuren kuvan luonnissa. Etenkin kahdeksanminuuttinen Moynaq on upea leikkaus halki eteeristen vyöhykkeiden, joissa harmonisuus ja luonnollisuus ovat avaintekijöitä. Kappaleen nimi tulee muuten kaupungista, joka kerran oli rannikolla, mutta joka nyt on kaukana Aralin dramaattisesti lyhentyneiltä rannoilta.

Kiihkeämpi Barsa-Kelmes, joka on nimetty mantereeksi muuttuneen saaren mukaan, on selvästi modernimpi, koneellisempi ja surullisempi numero, jonka valitus ja teollinen syke muistuttavat ainakin allekirjoittanutta siitä kirouksesta, jonka teollistuminen on tälle planeetalle langettanut.

Kaunista, puhuttelevaa ja eteeristä, joskin toisinaan rauhallinen unenomaisuus tahtoo jo menettää fokuksensa.