Linkopii: Lanteet

Luova Records

Siitä lähtien kun Linkopiin Ollaan hiljaa -sinkku saapui ilahduttamaan kesääni, olen odottanut kieli pitkällä ryhmän Lanteet-albumia. Taannoin julkaistu jytäsinkku Takiainen nosti vain entisestään lämpöä kattilassa, joten pystyykö toinen pitkäsoitto edes vastaamaan kaikkiin siihen kohdistettuihin odotuksiin?

Linkopii ei ainoastaan nosta kierroksiaan, vaan lisää niihin kierteitä kummasti. Pop paukkuu, rock rouskuu ja – mitä ihmettä – tuolla jyrisee jopa stonerin kivimylly. Okei, astutaan askel taaksepäin ja yritetään nähdä kaikki yhtä aikaa.

Yhtyeen soundin ydin lepää yhä Eevan ja Essin laulussa, joka nousee raidalta toiselle kaiken yläpuolelle. Niinpä sankarirokkaava Ystävät, punketirollaus Herrat ja kiivaasti pikarokkaava Keppi ovat luonnollisia sisaruksia, jotka kaikki ymmärtävät kyllä Housu (hiri hai) -raidan metallisia myllerryskohtia. Sukulaisuus voi toisinaan näyttää etäiseltä, mutta perintötekijöiden DNA on kiistatta samaa ainesta.

Seuraava tiukka kysymys onkin se, että pysyykö näin monisyinen, värikäs ja eri suuntiin karkaileva biisinippu enää mitenkään kunnolla kasassa? Tuo on vaikea kynnys, sillä vaikka itse pidän yllätyksistä, pikakäännöksistä ja vaaran tunteesta, nuo samat pointit eivät taatusti miellytä kaikkia. Epäileville Tuomaksille kannattaakin suositella Ollaan hiljaa ja Anniina -raitoja, joilla ryhmän soundi on tarttuvimmillaan ja popeimmillaan. Siitä on sitten hyvä edetä syvemmälle Linkopiin soundiversumiin, jos niin vain tahtoo.

Entä koenko itse saaneeni vastetta kaikille alussa rummutetuille odotuksilleni? Kyllä koen – voin todeta tuon puhtain sydämin, sillä Linkopiin tapa poukkoilla, tempoa ja järjestää yllätyksiä on nimenomaan merkittävä osa ryhmän vetovoimaa. Rakkaustarina jatkuu, joten annetaan lanteiden vain vatkata jatkossakin, oli tyyli sitten mikä tahansa.