Rat Boogie: Bad Gravity

Secret Entertainment

Ratatoiuille-elokuvassa rotilla oli kerrassaan kelpo meininki, mutta kuinka oululaiset rotat boogaavat luolassaan? Oulussa perustettu voimatrio pätkii rockin alkuperäisiä palasia pääosin noin kolmesta neljään minuutin mittaisiksi tehopakkauksiksi, joita on tälle kiekolle päätynyt peräti täysi tusina.

Rock on siis homman nimi, ja nimenomaan sellainen 70-lukulainen pauke, josta on helppo tähyillä niin Status Quon kuin amerikkalaisten, rahdun enemmän bluesin perinteistä musiikkiaan ammentavien konkariorkestereiden suuntiin. David Bow rullaa kuin amerikanrauta aurinkoisena päivänä ja vaikka soundi on nykystandardeilla kepeä, riittää siinä kyllä sielua, vetoa ja voimaa. Melodisuus onkin ryhmän voima, samoin melodioiden työstö pelkällä peruskolmikolla.

Kaikki ei ole kuitenkaan niin simppeliä, sillä esimerkiksi Lost Without Tracen aloituskuviosta ponnahti mieleen välittömästi Jethro Tull, kun taas väliosassa ryhmä paukkuu jo uuden aallon konkareiden tiluksilla. Värikkyys ei ole kuitenkaan heikkous, vaikka ompeleet ehkä rujoina näkyvätkin. Go Down (Wayward Sun) rymistelee ja rankistelee puolestaan sellaisella prässillä, että grungen suuret ja mahtavat on taatusti otettu myös haltuun jossain vaiheessa.

Bad Gravity on siitä jännä levy, että sen eri puoliskot ja päädyt tuntuvat olevan peräisin täysi eri orkestereiden repertuaareista. Hajanainen vai tyylikirjoltaan rikas? Siinä kysymys, johon jokainen kuulija joutuu etsimään oman vastauksensa. Itse kallistun positiivisemman tulkinnan puoleen.