Silver Falcons: Silver Falcons

If Society

Rapsakan melodista kitararockia soittava Silver Falcons teki keväisellä Zagreb 89 -sinkullaan selväksi, että Fugazi, Pavement ja kumppanit ovat sekä tuttuja että arvostettuja tekijöitä. Annetaan siis säröisten kitaroiden laulaa, surffaillaan ääniaalloilla ja katsotaan mihin saakka siivet kantavat näillä eväillä.

Albumien avaukset ovat tietysti aina tärkeitä, mutta yksi vinyyliajan plussapuolista oli tarkkaan harkitut loppuraidat. Näin innostus laittaa sama kiekko soimaan uudelleen alusta kasvoi kummasti, ja tämän nimenomaisen vaikutuksen luo myös Silver Falconsin ankkuriraita Neptune. Instrumentaalivyörytys vie satunnaista kuulijaa kuin litran mittaa ja samaa kyytiä on luvassa myös avauksessa, kun säröinen, rosoinen ja silti niin herkullisen melodinen 1-i myllää ensimmäiset pari minuuttiaan niin ikään vailla lyriikoita.

Vahvojen päätypylväiden väliin jää viisi muuta raitaa, joista 13 minuutin mittainen Thrgh You asettuu massiivisena instrumentaalimonumenttina A-puolen kuninkaan tuoliin, jäsentäen levyn selvästi kahteen osaan. EP:n kokoinen pienoisteos on kuin haaste kuulijalle: jos tästä selviät meitä rakastaen, rakastat myös levyn muita metkuja. Mutkia ja kurveja piisaakin jättiä läpikäydessä, mutta yhtye osaa väistellä progen ja tarpeettomien lisärakenteiden sudenkuopat. Biisi on kummallinen, sitä en kiistä, mutta samalla se kasvattaa albumin pistepottia, eikä suinkaan vähennä sitä.

Perinteisempi ja melodisempi Beth kulkee tahollaan tuttuja ja rakkaita maisemia, vihjaillen grungen ja indierockin laajemmista kentistä. Tässäkin on tosin kyse enemmänkin sävyjen hienosäädöstä, ryhmän oman soundin ollessa jatkuvasti vahvana edessä. Ystävystyminen punkahtavan One Oceanin kanssa on myös helppoa, sillä vaikka mittaa kertyy reilusti päälle kuusi minuuttia, säröilee ja muuntuu ralli aina tarpeen mukaan.

Lopputulema on ehdottomasti positiivinen, vaikka aivan em. sinkkuraidan veroista ässää ei loppujoukosta löydykään. Selvimmin pesäeroa ns. normiin tekee hurjan mittainen pääteos, joka samalla antaa bändille koko joukon uusia kortteja käsiin.