Polymoon: Caterpillars of Creation

Svart Records

Mistä on Polymoon tehty? Hmm, ainakin tämän arkisen ja samaan aikaan mystisen vempaimen säädöissä on psykedeelistä avaruusrockia ja savuisia fuzz-sukelluksia keskelle synarockin paksuja yläpilviä. Lisäksi ääninautteja hellitään eteerisillä leijailuilla shoegazen taivaissa, ilman pienintäkään painovoiman tuntua. Hei, tämähän on hauskaa.

Debyyttialbumille on päätynyt vain kuusi raitaa, mutta kun yksikään numeroista ei alita viiden ja puolen minuutin mittaa, on kasassa tuhti annos avaruudellista musiikkia. Länsimainen rock löysi idän jo muinoin 60-luvulla, mutta isojen otsikoiden ja humuvuosien jälkeenkin yhteiselo on jatkunut rikkaan hedelmällisenä. Polymoon edustaakin tavallaan uusinta sukupolvea tässä kotoisessa jatkumossa, jonka kärkeä näillä mailla edusti esimerkiksi Kingston Wall joskus muinoin.

Helicalingin pyörteinen matka omaan sisäavaruuteensa toimii oikeastaan malliesimerkkinä Polymoonin katerpillarien luomisvoimista. Biisin painovoimakentissä metallisuus, rock ja eksoottisemmat voimat kisaavat keskenään hyvässä hengessä, kerroksellisuuden ollessa avain moniin – ehkä jopa lähes kaikkiin – portteihin. Vokaalit sulautuvat usein yhdeksi muiden soitinten kanssa, aaltomaisten äänivyöryjen velloessa edes takaisin, aivan kuin itse itseään aina uudelleen ja uudelleen haastaen.

Sinkkuraidaksi valittu Malamalama säröttää kulmiaan ysärihengessä, alternativen ja jopa grungen toimiessa jonkin sortin rajapaaluina. Isompaa kitaravallia niskaan kumoaa myös avaukseksi sijoitettu Silver Mt., mutta ehkäpä se kiekon alkupuolen kätketty helmi on em. raitojen välissä kohoava L?zaward, jonka lähemmäs yhdeksän minuutin megarakenne elää, muuntuu ja hengittää aivan toisin säännöin.

Jäinkin kaipaamaan enemmän rohkeampia riuhtaisuja, joita levyn kohokohdat jo tarjoilivat, mutta kelpo avaus Caterpillars of Creation on jo tällaisenaankin.