Widowspeak: Plum

Captured Tracks

New Yorkin rikkaista musiikillista ympyröistä keskuuteemme pyörähtänyt Widowspeak saavutti juuri kymmenen vuoden iän. Ensimmäisenä vuosikymmenenään lähinnä vokalisti-kitaristi Molly Hamiltonin ja kitaristi Robert Earl Thomasin ympärillä toimiva bändi ehti pyöräyttää kokonaista viisi pitkäsoittoa, sekä muutaman pikkukiekon, eli kiirettä on pitänyt.

Albumeista viimeisin on Plum, jota kuvataan niinkin kummallisilla termeillä kuin ’cosmic country’ ja ’slowcore’. Myyntipuheet ovat tietysti aina myyntipuheita, mutta voi tästä countryn heleää levollisuutta kaiketi löytää sopivilla okulaareilla, vaikka itse ripustaisin dream popin kyltin ensimmäisenä Plumin pieleen. Hitauskin on suhteellista, etenkin jos mittatikkuna pidetään normaalin jenkkicountryn nykytuulia.

Widowspeakin biisit perustuvat Hamiltonin hiljaiseen lauluun, joka vaikuttaa positiivisella tavalla uneliaalta. Vokaalit eivät ole hitaita, tai alamaissa – ne vain kuullaan aivan kuin toisesta huoneesta. Teriä on turha etsiä myöskään soitinten saralta, bändin soitellessa pehmeän miellyttävästi kuvioitaan. Olisiko tämä nyt soft countrya?

Ongelmia syntyy ainakin levyä arvostellessa, kun fokus tahtoo alati karata teflonmaisen päivänpopin liukuessa kuin varkain taustamusiikiksi. Toisaalta: kuinka haastavaa on luoda musiikkia, joka on samaan aikaan äärimmäisen miellyttävää ja laadukasta? Eli vaikka annan kokkareita särmättömyydestä, on Plum kaikin tavoin huippuunsa hiottu dream country soft pop -tuote, jonka ääressä on erittäin helppoa viihtyä pidempiäkin aikoja.