Untogethers: Simple Math

Iso Pinkki

Onko siitä ehtinyt todellakin kulua jo kolme pitkää vuotta, kun Untogethersin esikoinen ilmestyi? Aika on toisinaan julma, mutta kotimaisten rokkareiden tapauksessa se on saanut debyytin kuulostamaan vain paremmalta ja paremmalta.

Itse asiassa jo kesäkuussa julkaistu Simple Math jatkaa tutun kitararockin parissa, mitä nyt aiemmat Neil Young -vertaukset saavat rinnalleen enemmän 60-lukulaisia elementtejä. Tosin Untogethersin harrastama musamatiikka on kaikkea muuta kuin simppeliä, sillä The Beatles, garage, sekä vuosikymmeniä myöhemmin syntynyt grunge vaikuttavat kaikki olevan osasia tästä reilun puolen tunnin mittaisesta kaavasta.

Sinkuksi valittu Roots on kiekon lyhempiä, terävämpiä ja iskevämpiä siivuja, eikä kahteen ja puoleen minuuttiin tarvita grammaakaan enempää. Toimii siinä missä hieman myöhemmin rockin lohkareita isommin kaarin kampeava Sunset Riderskin, mutta pitkäsoiton puolivälin krouviksi kohotettu Simple Math pistää kuuden ja puolen minuutin mitassaan entistäkin paremmaksi. Untogethersin rock tempoo reippaana ja poikkeuksellisen elinvoimaisena jopa näin mittavina annoksina, mistä stetsonia tulee kohottaa jo kohti kattoa.

Mielenkiintoinen askel kuusaripopin katveeseen on puolestaan avaukseksi sijoitettu The Peasant, joka haikeine torvineen ja rytmittävine koskettimineen kaikkineen on upea poprockin helmi. Viehättävä kiippariraita on myös Bring the Light, kohottavien kuvioiden puhaltaessa sielusta sammaleet irti. Harmi ettei (tätäkään) kiekkoa tarvitse enää kuunnella fyysisessä muodossa, mutta niin ne ajat vain muuttuvat.